Karhusaaren paviljonki

Lappeenrannan Karhusaaressa sijaitsi puinen 1930-luvulla rakennettu tanssipaviljonki, jossa järjestettiin aikanaan lähes jokaisena kesäviikonloppuna oikein kunnon tanssit. Vilkaimmilllaan paviljongin elämä oli 40-50-luvuilla.

Karppisen sisarukset pitivät Karhusaaressa ennen sotia anniskeluravintolaa ja jos asiakkaalle jäi ravintolaillan jälkeen rahoja taskun pohjalle, niin pajatso nielaisi loput. Tanssijat vietiin saareen moottoriveneellä ja palautettiin paikkaan, mistä lähdettiin eli Maalaistenlaituriin.

Joskus joku saattoi soutaa tuttaviaan tanssin pyörteisiin, mutta tarina ei kerro hakiko myös takaisin vai tulivatko moottoriveneellä.

Karhusaaren paviljongin historiaan liittyy paljon hauskaa, mutta myös suurta surua. 1950-luvun puolivälissä Veiterän jääpallojoukkue piti mailanpainajaisia ja paluumatkalle lähteneen veneen lasti oli liian suuri. Vene hörppäsi vettä ja joutui haveriin. Pelaajat Matti Hyvönen ja Matti Airaksinen hukkuivat.

Paviljonki tanssipaikkana oli vielä voimissaan 1950-luvulla, jolloin Reino Renno vaimonsa kera ylläpiti ravintolatoimintaa. Mutta sitten paikka hiljeni tykkänään ja hoitamattomana meni suorastaan rappiotilaan. Jollakin aikavälillä jonkun ammattiyhdistyksen alaosasto vuokrasi paikan omiin tarpeisiinsa.

Viimein se paloi poroksi vuonna 1979 ja jäljellä lienee enää vain savupiippu muistuttamassa jälkipolville takavuosien kesien riemuista.


Karhusaaren paviljongista ja sen sijainnista löytyy lisätietoa mm. geokätköilijöiden sivuilta sekä Etelä-Saimaan jutusta vuodelta 2006.

Ristniemen tila

Savitaipaleella sijaitsee Lehtisensaari, joka on retkeilykohteena melojien ja veneilijöiden suosiossa. Saaressa sijaitsee Ristniemen tila, johon voi käydä tutustumassa. Ristniemen tilaa ylläpitää Antti Matikan säätiö, joka on saanut alkunsa Ristniemen entisen isännän Antti Matikan määrättyä testamentillaan, että kaikesta omaisuudesta, joka häneltä jälkeen jää, on muodostettava säätiö. Säätiö on vuosien varrella kunnostanut tilaa luonto- ja kulttuurikohteena.

Pertti Jurvasen Antti Matikkaa käsittelevässä "Antinpäivän aikaan"-kirjassa on tarina nimeltään "Seitsemän lampaankelloa" liittyen Ristniemen torppariin, Vene-Jussiin ja hänen kamppailuunsa hauen kanssa:

"Ristniemen torppari Vene-Jussi teki lähtöä kotiinsa Kirvesniemeen. Samalla hetkellä kun hän työnsi veneensä Nikkarinrannassa veteen, jyrähti ukkonen Hullasmäen takana. Eteläinen taivas oli kuin savikuopan seinä. Sateen kohina lähestyi. Mutta Jussiahan ei ilmat pitele. Hän alkoi soutaa rivakasti Säkniemeä kohti. Kaatosade lähestyi ja Jussin veneen vauhti kiihtyi. Ja niin kävi, että vaikka veneen perässä satoi rankasti, veneeseen ei tullut kuin kaksi tippaa.

Voitettuaan kilpasoudun ukkospilven kanssa Vene-Jussi veti hyväkulkuisen veneensä Rovastinojan rantaan. Sade meni kohisten Suomensalon suuntaan. Jussi puuskutti, mutta hymyili partaansa. Paita oli märkä, vaan ei sateen vuoksi! Jussi istui kaksin raksin tukevan haon päälle. Hän avasi konttinsa. Kontissa oli rukiista leipää ja kesävoita, savimuikkuja ja kirnupiimää. Hän otti puukkonsa tupesta ja iski sen hakoon. Silloin alkoi tapahtua kummia!

Jussi oli istunut suuren hauen päälle ja iskenyt puukkonsa sen selkään. Julmetun suuri kala hyökkäsi pyrstöään paukauttaen järveen. Mutta eihän Jussi hellittänyt, vaan puristi jalkansa kalan alla yhteen, kumartui eteenpäin ja sai otteen hauen etuevistä. Hauki yritti sukeltaa kerta toisensa jälkeen, mutta Jussi ohjasi hauen eviä kääntäen aina pintaan.

Lopulta hauki väsyi sen verran, että Jussi tavoitti puukkonsa. Nyt oli hauen peli menetetty. Se loksautti vielä muutaman kerran kyynärän pituisia leukojaan ja alkoi kääntyä selälleen. Jussi meloi käsipelissä rantaan. Kalamiesten tapaan hän ryhtyi perkaamaan saalistaan.

”Sen vatas oli miun atrain, jonka se haukkas toiss kesän, ku sitä yritin Kammarlahes tappaa. Jo olha sen vatas seittemä lampaankellova. En tiije mite monta lie syönt kellotonta” vähätteli Vene-Jussi tietojaan kertoessaan ohimennen tapauksesta myöhemmin kirkonmäellä."