Wuoksi Watcherin terassilla vuonna 2041

Tämä tarina kertoo tuokion Imatralta 30 vuoden kuluttua. Tarina on kirjoitettu maaliskuussa 2011, kun Imatrankosken keskustassa sijaitseva ravintola Vuoksenvahti täytti 40 vuotta.

"On kevät vuonna 2041.

Kaksi vanhaa huru-ukkoa istuu Wuoksi Watcherin terassilla kakkukahveilla. Ravintola täyttää 70 vuotta ja tarjoaa.

– Muistatkos silloin vuosituhannen alussa, kun se Storan vuoropomo Kämäräinen tyhjensi ne etanolisäiliöt Vuokseen, kun oli saanut potkut juopottelun takia.

– Joo. Tais olla nolkyt- tai ykskytluvulla kun rakensivat sen biodieseltehtaan Kaukopäähän. 100 miljoonaa litraa etanolia Vuokseen.

– Heh-heh. Tulipa kerralla se Ollilan imagoryhmän toive täytettyä. Että Suomen järvet juomakelpoisiksi.

– Joo. Mansikkalan kohdalla oli Vuoksi laimentunut sopivasti 38 prosenttiseksi. Senkun kanto ämpärillä kotiin.

– Eihän se kestänyt kuin puoli päivää, mutta kuuden kuukauden ilmaiset juomat tarjosivat.

– Oli ne aikoja.

– Oli ne. Vaan kohta alkaa BB-soitot.

– Nii. Hyvähän se on kun ne sillon aikanaan muuttivat sinne Rauhan Holidayhin. Ei tartte kaupungin tappiota maksaa.

– Sepä se. Ja voitoilla voi tänne kadulle näitä ilmaiskonsertteja järjestää.

– Ei taitais enää afro-amerikkalais-kuubalais-intialais-kiinalais-soittajia telttaan tullakaan?

– Ei tulis. Eikä rikas oligarkki kuuntelemaan.

– Ei, vaikka rikkaammaksi vaan kyllä tulivat.

– Tarkotatkos sitä sammen kasvatusta?

– Joo. Kaviaarihommathan meni persiilleen, mutta silti rikastuivat.

– Nii-ii. Kaatopaikkakaasujen metaanista sai kansainvälisestä porssistä miljoonia, kun möivät päästöyksikköjä. On ne fiksuja.

– On ne.

– Tullaanko kahville, kun Vahti täyttää 100 vuotta?

– No varmasti."

Valtionhotellin harmaa rouva

Imatralla kerrotaan tarinaa Valtionhotellissa asuneesta nuoresta, vihreäasuisesta pietarilaisesta rouvasta, joka vaelteli rauhattomana pitkin kosken rantapolkuja. Tarinan kertoja, tuolloin nuori hotellin palvelustyttö muistaa tämän olleen edellisenä vuonna Imatralla nuoren upseerin seurassa. Tuolloin he olivat häämatkalla.

Eräänä iltana tämä rouva antoi palvelustytölle kirjeen ja ruplan, sekä vannotti tyttöä postittamaan kirjeen. Onnettomuudeksi palvelustyttö unohti tehdä sen. Rouva katosi salaperäisesti. Pian alettiin kertoa tarinoita hotellissa öisin levottamana vaeltavasta vihreästä rouvasta, La Dame Verde. Toisen tarinan mukaan vaeltavan rouvan kerrotaan olevan harmaa.

Rouvan lähettämä kirje löytyi vuosia myöhemmin sattumalta. Se oli jäähyväiskirje aviomiehelle, joka oli pettänyt hänet. Kirjeessä rouva kertoo heittäytyvänsä tämän takia Imatran syliin.



Vielä tänäkin päivänä tarinat harmaasta rouvasta elävät ja monet ovat kertoneet nähneensä rouvan vaeltamassa hotellin käytäviä.

Lähde: Pentti Rossi - Imatralla (2006)

Lue lisää Tarinoita Etelä-Karjalasta -kirjasta.

Rakkaudesta Imatraan

Imatralla kerättiin tämän vuoden Imatra-päivään liittyen tarinoita teemalla "Rakkaudesta Imatraan". Alkuvuodesta 2011 käynnistyneessä tarinankeruussa kerättiin positiivisia ajatuksia, muistoja ja tunnelmia liittyen Imatraan. Tekstejä luettiin ja teemoiteltiin ja niistä tehtiin tauluja. Tauluista koottiin taidenäyttely, joka oli Imatra-päivänä näytilla Imatrankoskella pankin ikkunassa ja sen jälkeen kiersi ympäri Imatraa.



"Rakkaudesta Imatraan"-hankkeessa tarinoiden pääteemoiksi nousivat luonto ja erityisesti Vuoksi ja Imatrankoski, ihmisten ystävällisyys ja sosiaalisuus, Imatran teollistuminen, muistot lapsuudesta ja usealle palaaminen juurilleen Etelä-Karjalaan, Imatran kirkot, Valtionhotelli sekä muistot Imatran ajoista.