Lappeenrannan Pusupuisto / Pusupuisto in Lappeenranta / «Парк поцелуев» в Лаппеенранта

Lappeenrannassa vanhan puiston aika alkaa jo 1800-luvun puolivälistä, jolloin Pusupuiston alue raivattiin kaupunkilaisten virkistyskäyttöön. Vuosisadan lopulla aluetta laajennettiin entisestään kohti linnoituksen rinteitä. Alueelle sijoitettiin myös piskuinen kioski, josta sai ostaa nekkuja ja muuta makeaa.

Soittolava ilmestyi puiston pohjoispäätyyn 1920-luvulla, jolloin kaupungin katukuvaa komistivat tykkimiehet ja ratsuväkiprikaati uljaine miehineen sekä komeine ratsuineen. Korvissa kuului kavionkopse ja sotilasmusiikki. "Mis kannus helää, siel lempi elää" oli lausahdus, joka tuon tuostakin nousi huulille, varsinkin silloin kun komea rakuuna luurankotakkeineen ja hurmahousuineen näyttäytyi kaupungin neiti-ihmisille uljaana ratsunsa selässä. 

1930-luvun alussa Pusupuiston varma keväänmerkki oli Asikaisen jäätelökärryt. Puistossa oli elämää: lapsille järjestettiin lastenjuhlia ja kaikelle kansalle konsertteja, joita kesähelteillä kuunneltiin päivävarjojen alla. 

Vappulaulajaiset alkoivat aina aamulla yhdeksältä. Sotilassoittajien lisäksi puistossa soitti muuan muassa työväenyhdistyksen soittokunta kapellimestari Vehviläisen johdolla. Kansa saapui paikalle, satoi tai paistoi. Pallosta riennettiin suorinta reittiä radan yli, sillä yhtään tahtia ei haluttu hukata.

Kerran kesäteatterissa tehtiin Armi Kuuselasta haastattelu. Tuolloin missi näyttäytyi Lappeenrannan kesäteatterin lavalla ja kaupunkilaiset tulivat elävää kauneuskuningatarta katsomaan. Kaupungin virallinen delegaatio ojensi kukkakimpun ihanalle Armille, Karjalan Laulu-Veikot sekä Rajan Nuoret esiintyivät ja Armi sen kun hymyili. Kansa oli täydellisesti Armin lumoissa. Jällenrakennusvuosien ja nousevan Suomen elämässä näyttäytyi suuri ilo missin muodossa. Myöhemmin samainen missi tuli kaupunkiin näyttämään puolisoaan. Pariskunta istui junan vaunussa "Rakuunapätkällä" ja kansa sai pääsymaksua vastaan piipahtaa katsomassa Armia ja Giliä.

Lisää tarinoita Tarinoita Etelä-Karjalasta -kirjassa.

Pusupuisto in Lappeenranta

 The old park in Lappeenranta dates back to the mid-19th century, when Pusupuisto was redeveloped as a recreational area for the town’s residents. At the end of the century, the area was extended towards the banks of the fortress. The park also had a small kiosk which sold lollipops and other sweets.

A bandstand was built at the northern end in the 1920s, when the street scene was graced by artillerymen and the cavalry brigade with its handsome men and horses. The sound of horse hooves and military music rang around the streets. “Where spurs clink, there are sparks of love” was an often-heard phrase, especially when a handsome dragoon with a skeleton jacket and “charm trousers” showed up on a beautiful horse for the ladies to admire.

In the early 1930s, the ice cream cart of Asikainen was a sure sign of spring. The park was full of life: there were children’s parties and open concerts where the public gathered under parasols to listen to music on a hot summer’s day.

Each year, the First of May song concert started at nine o’clock in the morning. In addition to military bands, other orchestras, such as the local workers’ association led by conductor Vehviläinen, played in the park. And people went, come rain or shine. People used to run there across the rail track so as not to miss the first beat of the orchestra.

Miss Universe Armi Kuusela was once interviewed at the summer theatre. The beauty queen appeared on stage at the Lappeenranta Summer Theatre, and people flocked to see her. City officials gave the “Lovely Armi”, as she was known, a bouquet of flowers. There were performances by the Karjalan Laulu-Veikot and Rajan Nuoret singing groups, and Armi kept smiling. The people were mesmerised by her. Later, the beauty queen returned to the city with her fiancé. The couple sat in a train carriage at the “Rakuunapätkä”, and people could pop in to see Armi and Gil for a small fee.

Source: Rustholkarhu Ulla/Kuutinkulma

«Парк поцелуев» в Лаппеенранта

История старейшего парка Лаппеенранта начинается с середины 19-го века, когда территория «Парка поцелуев» была расчищена для отдыха горожан. В конце века парк расширился еще больше к валам крепости. В парке был построен маленький киоск, в котором можно было купить леденцы и другие сладости.

В северном конце парка появилась сцена для оркестра в 1920-е годы, когда городские улицы украшали бравые артиллеристы и великолепные драгуны конной бригады на мощных конях. В ушах звучали цокот копыт и военные марши. «Где шпора звенит, там любовь цветет» утверждала поговорка, которая часто слетала с губ, когда видный драгун в расшитом колете и шикарных рейтузах появлялся перед юными горожанками на своем великолепном коне.

В начале 1930-х годов верным признаком весны в «Парке поцелуев» была мороженная коляска Асикайнена. В парке кипела жизнь: для детей устраивались детские праздники, а для взрослого народу концерты, которые слушали в летнюю жару под солнечными зонтиками.
Первомайские спевки начинались с девяти утра. Кроме военного оркестра в парке играл оркестр рабочего объединения во главе с дирижером Вехвиляйненом. Народ собирался в парке в любую погоду. Из района Палло бежали напрямую через железную дорогу, чтобы не упустить ни одного такта.

Однажды в летнем театре было устроено интервью с первой финской «Мисс Универсум» Арми Куусела. Мисс вышла на сцену летнего театра, и горожане собрались полюбоваться вживую Королевой красоты. Официальная делегация отцов города подарила букет прелестной Арми, выступали хоры «Карьялан Лаулу-Вейкот» и «Раян Нуорет», а Арми лучилась улыбкой. Народ был полностью покорен красавицей. Позднее она заехала в Лаппеенранта, чтобы показать своего мужа. Пара сидела в вагоне на Драгунской ветке, и желающие могли за плату заглянуть в вагон и полюбоваться Арми и ее мужем Жилем.

Источник: «Rustholkarhu Ulla / Kuutinkulma»

Kauppamuisto Vanhasen kaupasta

"Siellä se seisoi tien laidassa pinnassaan muhevan keltainen multamaali. Yksiruutuisesta puodin ikkunasta katsoivat Paula-tytön hymyilevät kasvot. Asunnon ikkunat olivat kuusiruutuiset ja niistä pilkistelivät pitsiset salusiinit. Ulkorappusten edessä oli puinen, kaluttu puomi, johon isännät laittoivat hevosensa kiinni siksi aikaa, kun hoitelivat kauppa-asioitaan.

Sisään tullessa tulvahti nenään vastajauhetun kahvin aromikas tuoksu. Vanhasen kauppiaspariskunta seisoi pienen tiskin takana. Heillä oli yllään valkoinen työtakki ja päässään moitteettoman puhdas suikkalakki. Tavarat olivat sievissä riveissä seinällä olevissa puuhyllyissä. Sieltä löytyi kaikkia tykötarpeita, mitä pienten maalaiskylien väki tarvitsi.

Ja ne karamellit! Vesi valui pienen tytön kielelle, kun hän katseli nekkuja ja punaisia tikkukaramelleja. Ikään kuin makuuasennossa olevissa, läpinäkyvissä lasipurkeissa houkuttelivat hedelmäkaramellit. Jotkut niistä olivat vormukkaisia ja toiset sokerilla päällystettyjä. Tytön leuka ylettyi juuri ja juuri purkkien korkeudelle, niin että hän voi ihailla auringossa kiilteleviä namusia.

Rahaa ei ollut koskaan enempää kuin mitä tarpeellinen ruoka maksoi. Oli turha pyytää äidiltä mitään. Hän piti kukkaron nyörit tiukasti kiinni. Joskus harvoin isä toi tuliaisiksi karamelleja, nekin kaupunkireissulta ostettuja.

Kun äiti oli saanut hinkkiinsä maitoa, hiivapalan ja viimeisellä kortilla kahvia tiskin alta, oli maksun aika. Hilkka-kauppias otti äidin rahat ja veivasi kassakoneen kammesta. Kone aukesi iloisesti kilahtaen ja nielaisi tyytyväisenä paperisetelin.

Oli aika lähteä. Töppöset tuntuivatkin jo märiltä, kun lumi oli sulanut puodin lattialle lätäköksi.

Ulko-oven jo sulkeuduttua äidin ja tyttären perässä, kuului kauppiasrouvan kutsuva ääni. Tyttö pyörähti sukkelasti takaisin kaupan puolelle ja otti silmät loistaen vastaan punaisen hedelmäkaramellin, jota rouva kauppias hänelle ojensi alumiinisesta kauhasta. Vielä kotiportillakin pieni karamellin näpykkä tuntui kielen päällä."


Kuvaus liittyy sotien jälkeisiin vuosiin ja Kiiskinmäellä (Pontuksella) sijainneeseen Hilkka ja Reino Vanhasen kauppaan.

Lähde: Ella Heinon teksti teoksessa:
Lappeen kotiseutuyhdistys: Juuret Lappeella – kirjoituksia ja muistoja Lappeesta

Kankkurilla 1970-luvulla Vainikkalassa

"Lapsena asuin Vainikkalan rautatieaseman vieressä ja meillä lähipiirin lapsilla oli tapana 'mennä Kankkurille'. Suomen ja Neuvostoliiton välillä kulki säännöllisesti matkustajajunia, Kansainvälisiä junia eli Kankkureita. Meillä maaseudun lapsilla oli ihmeteltävää.

Junat pysähtyivät passintarkastuksen ajaksi ja matkustajat tulivat ulos junasta joko mennäkseen Asemaravintolaan tai sitten vain kuljeskellakseen asemalaiturilla ja aseman puistossa. Meitä lapsia kiinnosti kovin nähdä ulkomaalaisia ihmisiä. Keräsimme rohkeutemme ja pyysimme matkustajilta milloin karkkia, milloin rintamerkkejä tai jotain muutakin pientä. Varsinkin venäläiset matkustajat antoivat niitä meille mielellään ja muutenkin kaikki olivat ystävällisiä sekä iloisia. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta lapsiin suhtauduttiin hymyssäsuin. Jotkut venäläiset vaununhoitajat tulivat meille sen verran tutuiksi, että heiltä sai aina karkkia.

Eräs mieleenpainuva tapahtuma oli erikoisjunan saapuminen kuumana kesäpäivänä. Vaunuja oli ainakin 30 ja 2 veturia oli niitä vetämässä. Vaunut olivat täynnä eri puolilta maailmaa saapuneita nuoria ja he olivat menossa Kansainvälisille nuorisofestivaaleille Moskovaan. Ihmisiä oli joka puolella aseman seutua: kuljeskeli teillä ja poluilla, istuskeli nurmikolla, keskusteli sekä nauroi. Juna seisoi asemalla 2-3 tuntia, koska noin suuren ihmismäärän matkustuspapereiden tarkastaminen vei aikaa. Kun juna lähti, niin menimme tapamme mukaan vilkuttamaan ja vaunuista vilkutettiin takaisin!"

Hinkan mummo

"Joskus sodan jälkeen tuli Vainikkalaan asumaan Hinkan mummo. Hän oli Terijoelta kotoisin ja kuulemma asemapäällikön leski. Hän osti ”vanhan murjun”, 3 huoneen talon, entisen pyttytehtaan vierestä ja asettui siihen asumaan.

Mummo piti rautatieasemalla kioskia, jonka pienestä luukusta ojensi ostajille kuka mitäkin halusi. Erikoisuutena kioskissa oli myynnissä ulkolaisia lehtiä. Työnsä ulkopuolella ei hieno leskirouva ollut kenenkään kanssa tekemisissä. Kyläläisillä riitti ihmettelemistä, kun hän oli niin hienosti pukeutunut. Hansikkaat käsissä, hattu päässä, käsilaukku ja huulet niin maalattu, vanhalla mummolla!

Jossain vaiheessa mummo osti Mini-auton. Eräs rautateiden työmies toimi hänellä kerran viikossa kuskina, jolloin mummo kävi saunassa."

Keltun mettä ja juniin hyppääminen 1950-luvun alussa

"Lappeenrannan Alakylässä on Keltun mettä, nykyiseltä nimeltään Ratapuisto. Kelttu oli ollut vuosikymmeniä sellainen paikka, jossa pojat opettelivat miesten tavoille eli kiroilemaan ja puhumaan tytöistä, polttamaan tupakkaa ja juomaan viinaa - sen verran, että henki haisi.

Metsässä oli myös suuria hiekkamonttuja ja surmankirnu, joissa opeteltiin taituruutta ja rohkeutta polkupyörillä. Myös roilaaminen narun kanssa kuului Keltussa kävijöiden touhuihin. Metsä oli kokoontumispaikka ja sinne mentiin aina. Viereisellä tontilla oli kasvimailta, joilta käytiin salaa hakemassa avomaankurkkuja, nauriita ja niin edelleen. Isommat pojat kenties vähän juopottelivat ja pelasivat korttia sekä rahapeliä...

Yhtenä vaarallisena harrastuksena oli junan kyytiin hyppääminen. Tavarajunat kulkivat hitaammin kuin matkustajajunat, joten uhkarohkea urheilu tapahtui tavarajunilla. Kun juna lähti asemalta ylämäkeen Lauritsalan suuntaan, kyttäsivät pojat ratapenkalla valmiina hyppäämään kyytiin. Vaunuissa olevasta kaiteesta otettiin kiinni ja juoksuaskelin päästiin vauhtiin ja hyppäämään vaunun rappusille. Kyydissä ajettiin sitten nykyisen jäähallin luokse, jossa hypättiin pois kyydistä. Tuossa kohdassa oli pieni lampi ja pehmeää hiekkaa, johon oli hyvä hypätä. Olipa kerran porukassa yksi poika joka onnistui hyppäämään matkustajajunankin kyytiin.

Vaarallinen junaleikki loppui kuitenkin traagisesti. Yhden pojan käsiote irtosi junan vaunun kahvasta ja hän tipahti junan alle niin, että toinen jalka meni kokonaan poikki. Poika otti jalan käteensä ja itki ja ryömi lähellä olevaa kotiaan kohti. Apu onneksi saatiin ja poika selvisi hengissä. Tämän tapahtuman jälkeen ketään ei enää kiinnostanut juniin hyppimisleikki."

Ylämaan korupirtti

Tämä tarina kertoo Lappeenrannan Ylämaalla sijaitsevasta Korupirtistä.

"Kun olin pieni pysähdyimme matkalla Miehikkälään Ylämaan Korupirtillä. Korupirtti on siitä erikoinen paikka, että siellä myydään Ylämaan ainutlaatuista Spektroliittiä. Olen aina ihaillut kiveä ja sen kaunista kiiltoa.

Ylämaan Spektroliitin lisäksi Korupirtistä tulee mieleeni lapsuuden kesät, kun helteellä pysähdyimme Korupirtille ja asetuimme istumaan kahvioon tai terassille. Kahviosta saa ihan oikeaa irtopallojäätelöä! Tämä irtopallojäätelö sisältyy olennaisesti lapsuuteni kesiin, enkä pysty miettimään parempaa paikkaa sen syömiseen kesähelteellä kuin juuri sen Korupirtin terassin.

Korupirtti on hyvin kotoisa ja rauhallinen paikka pysähtyä matkan varrella. Jos haluat nähdä aitoa Ylämaan Spektroliittiä tai maistaa oikeaa Etelä-Karjalan hakkoopiirakkaa, se on juuri oikea pysähtymispaikka. Vaikka Korupirtti onkin mielestäni parhaimmillaan kesäaikaan, on talvessakin puolensa. Korupirtti on lämminhenkinen pieni hirsirakennus, jossa viihtyy pidemmänkin aikaa suojassa talven pakkasilta."

Hullujussi Saimaan kanavalla / Crazy John at Saimaa Canal / «Бешеный Юсси» на Сайменском канале

Saimaan kanavan rakentamiseen ja sen laajentamiseen liittyy monia tarinoita. Tässä eräs tarina, joka on ilmestynyt Aune Hikipään toimittamassa "Kanavakaskut. Muistoja vanhalta Saimaan kanavalta" -teoksessa.

"Kanavan laajennus ja uudelleenrakennus pääsivät alulle 1930-luvun alussa. Ensimmäisenä valmistui Mälkiän sulku vuonna 1933. Tällöin oli mukana konevoimaa, kuten sähköpominosturi, ilmakonepora, kapearaitainen rautatie höyryvetureineen ja höyryllä toimiva kaivinkone, jota kutsuttiin hullujussiksi.

Työläiset olivat etupäässä paikkakuntalaisia. Vieraspaikkakuntalaiset olivat lähitaloissa kortteeria. Kun eräässä talossa kerrottiin, että työmaalle tulee hullujussi, sanoi emäntä: "Sitä ei meille oteta kortteeriin".

Hullujussista huolimatta maasta kaivettiin suurin osa lapiolla. Työ oli kovaa. Se oli järjestetty niin, että kun vaunuroikka tuli, oli jokaisen saatava kuuppansa täyteen, oli paikka millainen hyvänsä. Parhaille miehille oli tavallisesti paras paikka ja lisäksi kiilaraha. Työnjotaja kiljui heti, jos ei kerinnyt toisten kanssa kuuppaa täyteen. Kuuppaan mahtui kuutiometri maata ja kuuppia täyttyi useita löysin aikana. Saattoipa joskus joltakin hermot pettää ja silloin oli leikki kaukana. Mutta saattoi joskus olla tilanne toisenlainenkin. Kerran miehet ja mestari olivat leikkimielisiä. Ruvettiin ottamaan kyytiä hullujussin kauhassa. Mies kauhaan ja jussi pyörimään ympäri.

Leikki loppui, kun veturi toi vaunuroikkaa ja jussi iski kauhalla, jossa mestari oli vuorollaan kyytiä ottamassa, veturia korvalle. Veturi meni syrjälleen penkkaa vasten ja samalla muutamia vaunuja meni kiskoilta. Veturi ja vaunut nostettiin jussilla paikoilleen. Keljusta mestarista tuli hyvä ja poikien palkka parani kun suut pantiin kiinni."

Lisää tarinoita Tarinoita Etelä-Karjalassa -kirjassa.

Crazy John at Saimaa Canal

The expansion and reconstruction of the Saimaa Canal started in the early 1930s. The Mälkiä lock was completed first, in 1933. Machines were already widely used in construction work, including the crane, pneumatic drills, a narrow-gauge railway and a steam locomotive, and a steam-powered excavator, which had the nickname Hullujussi - “Crazy John”.

Most of the workers were local people. Those who came from other towns lodged with local families. In one house, when the men mentioned that Crazy John was coming to the construction site, the lady of the house said, “I’m not having him living with us.”

Despite Crazy John, the majority of excavation work was done with spades. It was hard work. It was organised so that when the carriage convoy arrived, each man had to fill up his bucket, no matter what the site was like. The best men were usually given the best spots and paid extra. The foreman would shout at anyone who couldn’t fill up his bucket in time. The bucket took a cubic metre of soil, and several buckets were filled up during a single shift. Some lost their temper at times, and it was serious business. It wasn’t all anger and frustration, though. Once, the men and the supervisor started messing around, riding in the bucket of Crazy John. A man would get in a bucket, and John was spun around.

The fun ended when the bucket hit the side of a passing locomotive.  At that point, the supervisor was riding in the bucket. The locomotive toppled on its side against the bank, and some carriages were derailed. The men used John to lift the locomotive and carriages back onto the track. The supervisor, previously a morose man, became very friendly and increased the men’s salaries - provided that they kept their mouths shut about the incident.

Source: Aune Hikipää and Aimo Vuorinen (1978)

 «Бешеный Юсси» на Сайменском канале

Расширение и перестройка Сайменского канала начались в начале 1930-х годов. Первым вступил в строй шлюз Мялкия в 1933 году. На строительстве применялась уже техника: краны, пневматические буры, узкоколейка с паровозом и экскаватор на паровой машине, который прозвали в народе «бешеным Юсси».

Рабочие были в основном местные, а приезжие проживали в окрестных домах. Когда в одном из домов рассказывали, что на стройку прибывает «бешеный Юсси», хозяйка сказала: «Ну уж этого я к себе на квартиру не возьму».

Несмотря на экскаватор, большую часть земляных работ делали вручную. Работа была тяжелой. Организована она была так, что когда состав вагонеток подходил, каждый должен был наполнить свою, каким бы грунт не был. Лучшим рабочим было всегда припасено лучшее место и кроме того «клиновые», то есть премиальные. Если кто не успевал наполнить вагонетку, прораб начинал сразу кричать. В вагонетку входил кубометр грунта, и за рабочий день их приходило несколько. Иногда у кого-то сдавали нервы, и тогда было не до шуток. Но бывали и другие ситуации. Например как-то раз рабочие с мастером были в хорошем настроении и решили покататься на экскаваторе: рабочий залезал в ковш, и «бешеный Юсси» начинал крутиться.

Веселье закончилось, когда мимо проходил поезд, и «Юсси» ударил паровоз ковшем по уху. Тогда в ковше кружился сам мастер. Паровоз свалился набок на обочину, и несколько вагонеток слетели с рельсов. Паровоз и вагонетки подняли экскаваротом обратно на рельсы. Обычно противный мастер стал очень дружелюбным, и рабочие получили прибавку к зарплате, чтобы не болтали лишнего.

Sunisen kylä

"Nykyinen Skinnarilan suuri asuinalue ja Lappeenrannan Teknillisen Yliopiston ympäristö oli ennen nimeltään Sunisen kylä. Skinnarilan hovi oli myös kaikille tuttu nimi. Se käsitti Toivo Kuulan vaimon Alman suvun kesänviettopaikan, johon koko suku aina kokoontui kesäksi.

Näin monta kertaa Alma Kuulan lähtevän kaupunkiin, jonne oli kuuden kilometrin matka. Siihen aikaan ei kulkenut linja-autoja lyhyillä matkoilla, joten piti käyttää apostolin kyytiä. Olihan suvulla varmasti autoja, mutta bensiiniä ei saanut siviilikäyttöön. Meilläkin oli auto, mutta ei sillä voinut ajaa, kun ei ollut polttoainetta. Se joutui kaksi eri kertaa sotaan, mutta sodan päätyttyä se palautettiin suurin piirtein kunnossa.

Skinnarilan hovissa pidettiin lasten urheilukilpailut, johon kylän lapset kutsuttiin. Tyynellä ilmalla kuului kaunista flyygelin soittoa mökillemme, joka sijaitsi aivan lähellä. Soittiko siellä Alma vai tyttärensä Sinikka, en tiedä.

Kuulan huvilan takana oli korkea mäki nimeltään Kuulan harju. Siellä oli polku, joka oli rajattu pienillä kivillä, ja penkki. Sieltä oli kaunis näkymä Saimaalle. Voi olla, että istuessaan penkillä, säveltäjä mietti uusia sävellyksiä. Pihapiirissä oli ennen useita rakennuksia, jotka nykyään on jo purettu. Yhtä kaksikerroksista rakennusta käytettiin Lappeenrannan lasten kesäsiirtolapaikkana. Sauna toki on vielä jäljellä, Kuulan huvila ja talonmiehen asunto.

Sunisen kylässä oli vain muutama maatalo ja kesämökkejä. Teknillisen yliopiston paikalla oli hyvät marja- ja sienimaat. Oli mustikoita, vadelmia, puolukoita ja suolla karpaloita. Niiden kerääminen oli niin sanotusti ”tervanjuontia” meille lapsille, mutta oli pakko, koska äiti niin komenti ja ennalta määrätty määrä piti kerätä.

Sota-aikana olivat kenraali Laguksen joukot Skinnarilan hovin mailla ja autokomppania toisella puolen meidän mökkiä. Lisäksi oli vielä linnoitustyöntekijöitä, jotka laittoivat tankkiesteitä isoista yli metrin korkuisista kivistä Saimaan rannalta alkaen ja jatkuen pitkälti yli peltojen ja metsien. Myös bunkkereita ja juoksuhautoja rakennettiin ahkerasti. Muistan myös, että aivan Teknillisen yliopiston lähellä oli kanttiini, mistä sotapojat saivat ostaa, mitä siihen aikaan saatavilla oli pula-ajasta johtuen.

Isäni oli musiikillisesti lahjakas ja soitti usein kesäiltaisin mökillämme kitaraa. Muistan vielä erään kauniin tyynen kesäillan ja soutuveneen lahdella. Veneessä toinen sotilas souti ja toinen soitti kitaraa ja lauloi. Isäni kutsui sotamiehet järveltä mökillemme. Laulaja oli Tapio Rautavaara ja ilta jatkui mökillämme yhdessä laulun ja soiton merkeissä. Tämän tapahtuman jälkeen he kävivät muutaman kerran muulloinkin iltaa istumassa ja musisoimassa.

Tällaista oli elämä lapsuuteni Sunisen kylässä – miten lie Skinnarilassa."

Lue lisää Tarinoita Etelä-Karjalasta -kirjasta.

Joutsenolaisia joulumuistoja

Joulutunnelmaan on mahdollista virittäytyä näiden Pertti Vuoren kokoamien joutsenolaisia jouluperinteitä kuvailevien kertomusten avulla. Elsa Kutila on kerännyt nämä muistelut vuonna 1930 Anna Kutilalta. Näin Anna kertoi joulunajasta Korvenkylässä 1900-luvun alussa:

”Joulua odotettiin silloinkin kiihkeästi. Sanottiin:
Antti avvaimet käes,
Tuomas tuoppi kainalos.

Antin päivänä aloitettiin kaljamaltaiden teko. Kynttilöiden teko oli iso työ. Ne tehtiin eläinten sulasta talista. Oli kunnia-asia, että jokaisella talolla oli kirjalaudalla valoa virsikirjaan antamassa oma kynttilänsä.

Tuomaan päivänä 21.12. kalja piti olla valmis maisteltavaksi. Sinä päivänä leivottiin myös toukoleipä, johon tehtiin avaimella ja ryyppylasilla koristeita. Sitä ei saanut syödä, vaan se vietiin pyhien jälkeen vilja-aittaan jyväsalvoon eli laariin. Keväällä ensimmäisenä kylvöpäivänä siitä tehtiin ”maitlämmitöstä”, eli keitettyä munamaitoa, jossa oli voita ja toukoleivän palasia. Sitten oli hyvä viljavuosi.

Aattona ei enää tehty työtä, vaan sanottiin:
Aatto juhlist korkein
iltapuol laskiaisest

Aamupäivällä koristeltiin tupa. Joulukuusta ei silloin vielä maatalossa tunnettu. Oljista tehtiin koristeita. Vanhaksi jouluksi, eli jouluaatoksi ja -päiväksi, levitettiin tuvan lattialle rukiinolkia, uudeksi jouluksi, eli uudeksi vuodeksi, ohranolkia ja loppiaiseksi kauranolkia.

Varhain aattoiltana käytiin joulusaunassa ja sitten leikittiin joululeikkejä. Miehillä oli omat leikkinsä, kuten ”väkikarttu” ja ”paistinsyönti”, ja lapset leikkivät omia leikkejään.

Joulupäivän aamuna talon emäntä meni ensimmäisenä toimenaan viemään lehmille leipää ja heiniä. Saattoi siinä olla muutakin herkkua. Isäntä kävi toivottamassa hevosille hyvää joulua ja antamassa ylimääräisen annoksen kauroja. Tämä tähtäsi eläinten hyvään menestykseen.

Kirkkoon lähdettiin joukolla. Pitempimatkalaiset ja hevosettomat olivat jo varhain liikkeellä, jotta ehkä saisivat ”nousta kannoille”. Menomatka oli sopuisaa, kun oli aamuvarhaisella lähdetty, mutta kirkonmenojen jälkeen aamu sarasti ja sitten oli jo kilpaa hevosmiesten kesken. Kenen hevonen pääsi useimmasta edelle, niin se oli sitten juhlinnan arvoinen asia. Se hevonen toi ensimmäisenä joulun kotiin.

Siinäkin oli taikaa, että reki piti olla täynnä väkeä, koska silloin oli rekikeli ja voitiin osoittaa lähimmäisenrakkautta tällä tavalla. Joulupäivänä oltiin koko päivä kotosalla. Lapsetkaan eivät saaneet mennä kylään.

Aattona katettu joulupöytä oli koko yön korjaamatta. Illalla oli syöty hyvin ja jos heräsi yöllä, niin voi käydä syömässä, ”joulun saap syyvä vaik yöl”.

Tapaninpäivänä oli lupa päästää jo ilo irti. Tahvananajelijat olivat jo hyvin varhain liikkeellä. Miehet saattoivat lähteä ajoon jo neljän-viiden aikaan aamulla. Ajettiin talon pihaan ja kolisteltiin tupaan.
– Onks Tahvana kotona vai säretääks uuni?

Jos Tahvana oli kotona, ohjattiin vieraat saunaan. Viisas isäntä oli jo yöllä pannut saunan lämpiämään ja näin voitiin ajelijat ohjata saunaan perheväkeä häiritsemättä. Emäntä kantoi sitten tarjoukset saunan kotaan ja näin tahvanat lähtivät seuraavaan taloon ja talonväkikin sai kylpeä.”


Toivotamme Tarinaikkunan lukijoille hyvää ja rauhallista joulunaikaa!

Karhusaaren paviljonki

Lappeenrannan Karhusaaressa sijaitsi puinen 1930-luvulla rakennettu tanssipaviljonki, jossa järjestettiin aikanaan lähes jokaisena kesäviikonloppuna oikein kunnon tanssit. Vilkaimmilllaan paviljongin elämä oli 40-50-luvuilla.

Karppisen sisarukset pitivät Karhusaaressa ennen sotia anniskeluravintolaa ja jos asiakkaalle jäi ravintolaillan jälkeen rahoja taskun pohjalle, niin pajatso nielaisi loput. Tanssijat vietiin saareen moottoriveneellä ja palautettiin paikkaan, mistä lähdettiin eli Maalaistenlaituriin.

Joskus joku saattoi soutaa tuttaviaan tanssin pyörteisiin, mutta tarina ei kerro hakiko myös takaisin vai tulivatko moottoriveneellä.

Karhusaaren paviljongin historiaan liittyy paljon hauskaa, mutta myös suurta surua. 1950-luvun puolivälissä Veiterän jääpallojoukkue piti mailanpainajaisia ja paluumatkalle lähteneen veneen lasti oli liian suuri. Vene hörppäsi vettä ja joutui haveriin. Pelaajat Matti Hyvönen ja Matti Airaksinen hukkuivat.

Paviljonki tanssipaikkana oli vielä voimissaan 1950-luvulla, jolloin Reino Renno vaimonsa kera ylläpiti ravintolatoimintaa. Mutta sitten paikka hiljeni tykkänään ja hoitamattomana meni suorastaan rappiotilaan. Jollakin aikavälillä jonkun ammattiyhdistyksen alaosasto vuokrasi paikan omiin tarpeisiinsa.

Viimein se paloi poroksi vuonna 1979 ja jäljellä lienee enää vain savupiippu muistuttamassa jälkipolville takavuosien kesien riemuista.


Karhusaaren paviljongista ja sen sijainnista löytyy lisätietoa mm. geokätköilijöiden sivuilta sekä Etelä-Saimaan jutusta vuodelta 2006.

Tarinoita Konnunsuolta

Lappeenrannan Joutsenon Konnunsuo, joka on aikanaan ollut Etelä-Suomen laajin suo, on antanut joutsenolaisille aiheita monenlaisiin tarinoihin.

Aiemmin Tarinaikkunassa on Konnunsuohon liittyen kerrottu siitä, kuinka jättiläinen Joutsenon yli vaeltaessaan jätti jälkensä maastoon. Samoin Konnunsuon synnystä kerrotaan jättiläiseen liittyvää vanhaa tarinaa. Tarinan mukaan Konnunsuon tienoin on muinoin vaikuttanut Hittolainen, jota sanotaan myös jättiläiseksi. Konnunsuo syntyi, kun Hittolaisen tyttöjen piti mennä järven yli. He kantoivat helmoissaan sammalia ja pudottivat niitä askeliinsa, että pääsivät järven yli. Näin syntyi Konnunsuo.



Hulkonmäki on Konnunsuon länsipäässä. Ennen vanhaan siellä asusteli Hulkonmäen susi. Suon itäpäässä jolkotteli Hittolaisen susi. Ihmiset kuuntelivat peloissaan, kun ”Hulkomäe sus” ulvoi ja sitten ”Hittolaisen sus” vastasi vielä karmeammalla ulvonnalla. Ihmiset sanoivat ulvomisten tietävän pahaa. Läykän Juonas, joka asusteli metsänvartijan vankilan paikalla, iski kuutamoöinä raipoilla salvameen, niin sitä sudet pelkäsivät.

Konnunsuolla sijaitsee myös Höytiönlampi, jossa kummittelee. Kaksi miestä oli mennyt syksyllä myöhään lammen rannalle. Äkkiä oli kuulunut kova huuto:
– Viskaappas, viskaappas!
Aukealla suolla ei näkynyt ketään. Ääni tuntui tulevan joka puolelta. Kohta kuului uudestaan:
– Viskaappas, viskaappas!
Ukot tuumivat, että mitä sille viskaisi. Siinä sattui olemaan kivi nuotion pohjalla. Toinen ukoista otti sen ja viskasi menemään kierää jäätä pitkin lammen toiselle rannalle.
Kivi tulikin saman tien kovaa vauhtia takaisin ja kuului entistä kovempi huuto:
– VISKAA PAREMMI!
Silloin ukot säikähtivät ja lähtivät juoksemaan hokien ”hittolaine, hittolaine!”

Eräs vanha tarina puolestaan kertoo, että 1800-luvun lopulla oli yhdestä suosaaresta Konnunsuolla löytynyt pitkävartinen saapas, jonka sisällä oli sääriluu. Saapas oli vanhan mallinen sotilaan saapas. Konnunsuon saaret tarjosivat varmaan erinomaisen piilopaikan Ison vihan ja Pikku vihan aikoina ja on muisteluja, että sinne paettiin venäläisiä. Onko saappaan omistaja ollut sotilaskarkuri vai mahdollisesti vainolainen, joka on suohon sortunut tai sorrettu? Kukapa tietää. Pedothan ovat voineet kuljettaa saappaan kauempaakin löytöpaikalle.



Uudempia tarinoita on Konnunsuolta kerätty äskettäin lakkautettuun vankilaan liittyen. Näistä esimerkkeinä radiodokumentissa kerättiin konnunsuolaisten kertomuksia ja opinnäytetyönä toteutettu ”Hikeä ja kyyneleitä” -dokumenttifilmi kuvaili vankilan loppuvaiheita. ”Olen likaisessa mapissa” -dokumentti puolestaan kertoi Konnunsuon vankien elämästä vuonna 1970.



Tarinoiden lähde:Joutsenon kotiseutuneuvos Pertti Vuori

Vesitorni ja Simolan pommitukset

Lappeenrannan Simolassa Vainikkalan radan varrella sijaitsee vesitorni, joka muistuttaa sotien aikaisista pommituksista. Simolan juna-asemalta on sodan jälkeen purettu pommituksissa säilyneet asemarakennus ja varastomakasiini, mutta aseman vaurioitunut vesitorni on säästynyt purkamiselta.

Vesitornin seinään on kirjoitettu laatta, jossa lukee: ”Nämä seudut olivat talvisodan 1939–1940 ja jatkosodan 1941–1944 ilmapommituksen kohteina. Kuolonuhreja oli noin 200. Ankarimmat pommitukset olivat 19.–20.6.1944. Menehtyneiden joukossa oli paikkakuntalaisia, siirtolaisia, työvelvollisia, lottia, sotilaita ja sotavankeja.” Laatan teksti päättyy lainaukseen Yrjö Jylhältä: ”Niin vähän itse mahdoit, sua johti sodan julmat lait.”



Vesitornin ratapihan ja asemanpuoleisilla sivuilla näkyvät pommien sirpaleiden jättämät jäljet. Museona toimivan tornin alakerrassa on pienimuotoinen näyttely, jossa on esillä Simolan alueen pommituksiin liittyvää esineistöä sekä kuvamateriaalia.



Simolan pommitukset liittyivät Neuvostoliiton Karjalan kannaksella 10.6.1944 aloittamaan suurhyökkäykseen ja sen Viipurin valtauksen aikaisiin tapahtumiin 19.–20.6. Kaupungin valtausta nopeuttaakseen venäläiset pyrkivät estämään suomalaisvahvistuksien saapumisen alueelle muun muassa häiritsemällä rautatieliikennettä sotatoimialueella ja suomalaisten lähiselustassa. Riittävän tehokas häirintä oli mahdollista toteuttaa ainoastaan ilmapommituksin, sillä muilla keinoin rataverkolle ei olisi pystytty aiheuttamaan riittävän suuria ja vaikeasti korjattavia vahinkoja. Suomalaisten kannalta nimenomaan Simolan asemalla oli suuri merkitys Viipurin ja koko Kannaksen puolustukselle, sillä suorin tie alueelle Etelä-Suomesta tuotaville vahvistuksille kulki Simolan kautta.

Menehtyneitä Simolassa 19.–20.6.1944 aikana oli eri arvioista riippuen 137–160 ja haavoittuneita 150–200. Kuolleiden joukossa oli asemalla tai niiden välittömässä läheisyydessä työskennelleitä tai läpikulkumatkalla olleita sotilaita, työvelvollisia, lottia, venäläisiä sotavankeja, rautatiehenkilökuntaa ja siviilejä, joko evakkoja tai paikkakuntalaisia.



Kaikkiaan Simolan pommitusten ja niiden aiheuttamien tuhojen sekä epäonnistuneen torjunnan katsotaan olleen usean tekijän summa. Näitä tekijöitä olivat evakuoitavan väestön kertyminen ratapihoille, suojattavaan alueeseen nähden alimitoitettu ilmatorjunta, ilmavoimien vähäinen kalustomäärä, ilmavalvontaviestien kulussa esiintyneet viiveet sekä yleisessä tiedonkulussa ja tiedottamisessa esiintyneet puutteet. Simolan pommitukset olivat seurauksiltaan eräitä jatkosodan ajan uhrimäärältään tuhoisimmiksi muodostuneista pommituksia, jonka seuraukset saivat evakkojen lisäksi kantaa alueen ratapihoilla ja niiden ympäristössä työskennelleet henkilöt.


Lähde: Heikki Kauranne ja Jukka Vesen: Simolan pommitukset 19.-20.6.1944

Karhu Taalikkalassa

1860–1870-luvuilla oli Taalikkalassa susia ja karhuja aika paljon. Palaneenranteensuon tienoille vietiin lehmiä päiväksi heiniä syömään ja paimenina toimivat pojat suunnilleen 10-vuotiaasta ylöspäin. Lapsille oli annettu neuvo, että jos tulee susia lehmien luokse, niin huutakaa kovaa ja juoskaa rinkiä. Jos taasen tulee karhu, niin silloin olette ihan hiljaa ja paikallaan. Kerran lapset sitten näkivät karhun ja kiipesivät kiireesti suon alapäässä olevien 2 suuren kiven päälle ja olivat hiljaa, kuten neuvottu oli. Karhu tuli lehmien luokse, nousi kellokkaan lehmän viereen seisomaan ja rupesi lyömään käpälällään sitä kelloa ja kuunteli pää kallellaan. Löi kelloa ja kuunteli. Lehmä seisoi niin paikallaan, että edes häntä ei heilunut. Jäkitti karhun edessä. Karhu soitti kelloa pitkän aikaa eikä välittänyt toisista eläimistä mitään. Viimein se sitten lähti pois ja lehmät olivat vielä senkin jälkeen pitkän aikaa ihan paikallaan.

Suo sijaitsee Lappeenrannassa suunnilleen Taalikkalan ja Haapajärven puolivälissä, nykyisen metsästysmajan lähellä, Vainikkalantien vasemmalla puolella, tiestä noin puoli kilometriä.

Kertoja on kuullut tarinan lapsena. Hän totesi, että kului noin 150 vuotta ja nyt ovat karhut palanneet maisemiin: niitä nähty lähivuosina usein!

Työharjoittelijan kokemuksia ja ajatuksia

Sain tilaisuuden tutustua Maaseudun merkkipaalut -hankkeeseen pariviikkoisen työharjoitteluni puitteissa. Kävin kyselemässä paikkoihin liittyviä tarinoita Lappeenrannassa, sekä keskustassa että maaseutumaisemissa Vainikkalassa ja Kasukkalassa.

Etukäteen pohdiskelin, että osaanko haastatella, osaanko toimia ”tutkijan ottein”, saanko ihmiset ”haastamaan”. Välittömästi sain todeta, että Etelä-Karjalassa ihmisten on helppo puhua keskenään. Kertomuksia, tarinoita ja oman elämän käänteitä kerrotaan mielellään ja tunnelma on leppoisa, vaikka haastattelutilanteesta onkin kyse.

Noiden mielenkiintoisten tapaamisten antina löytyi lukuisia hienoja tarinoita. Sain kuulla myös itselleni tutuista paikoista ennen kuulemattomia tietoja ja paikat saivat uudenlaisen elämän. Esimerkiksi Vainikkalan Telkjärvi, lapsuudestani tuttu, mutta nimi vain on ollut nimi muiden paikannimien joukossa. Nyt kuulin tarinan: ”Mies oli metsätöissä toisella puolella järveä. Hän löi kirveellä jalkaansa ja telkki yli järven kotiinsa. Siitä tuli järvelle nimeksi Telkjärvi.”

Monet kuulemistani tarinoista tulivat työpäivän jälkeen kotiini – jopa uniin. Paikallisen historian tietoni yhdistyivät tarinoihin ja joidenkin asioiden ymmärtäminen helpottui, kun paikat alkoivat elää. Meille kaikille on tärkeää tietää mistä tulemme, missä ovat juuremme. Kerrottu tarina auttaa myös tuon tietoisuuden saavuttamisessa. Tarinat herättävät meissä monenlaisia tunteita, antavat elämyksiä, viihdyttävät. Ovatko ne totta vai tarua, ken tietää?

Mietiskelin työni lomassa myös tutkijan ja haastattelijan työtä noin yleisesti: jos on entuudestaan liian tuttu ympäristö ja tutut henkilöt, niin haittaako se ammattimaista suhtautumista työhön (onko tunteilu sallittua)? Ajattelenko liian suppeasti, rajaanko tarinoiden keräämisen helposti vain historiallisiin tapahtumiin? Pitäisi pystyä olemaan mieli avoinna kaikelle...

Oman harjoitteluni aikana paneuduin nimenomaan jollakin tavalla itselleni tuttuihin asioihin, koska se oli ajallisesti järkevää. Muutoin olisi käsittääkseni pitänyt etukäteen selvittää ainakin pääasiat paikkakunnasta ja sen historiasta ja sitten vasta ryhtyä haastattelutyöhön. Joka tapauksessa tarinoiden kerääminen ja tallentaminen on erittäin tärkeää meille kaikille. Onneksi ihmiset suhtautuvat myönteisesti tällaiseen hankkeeseen ja kertovat ilomielin omat tarinansa. Myös keruutyö on mielenkiintoista ja mukaansa tempaavaa.

Aivan kuten valokuvien merkitys kasvaa, kun niihin liitetään teksti, samoin paikka on ensin vain piste kartalla, mutta kun siihen liitetään tarina, sen arvo nousee. Telkjärven siltaa pitkin ajaessa saan nykyään hymyn huulilleni, kun ajattelen jonkun järvellä telkkineen (loikkineen). Sen ikivanhan tapahtuman voi melkein nähdä vieläkin!


Aija Tikka

Muistoja torielämästä Lappeenrannassa

"Kauppatori sijaitsi alkuaan raatihuoneen edessä, josta se siirtyi satamaan 1890-luvun lopussa. Satamasta tori "nousi" nykyiselle paikalleen 1950-luvulla.

Monta on muistoa toreista. Helka muistaa myyneensä satamatorilla vastoja ja katselleensa laivojen lähtöä. Siinä ne olivat Salmetar ja Tuulikki kaiken hyörinän reunalla veden somasti liplattaessa. Oli tavaroitten kuljetuista, hevosia, lehmiäkin. Sehän oli kuin elokuva!



Siellä olivat sulassa sovussa "kastematokauppiaat" ja sanomalehtien myyjät, jotka kilpaa huusivat "Savo tai Saimaa tänpäiväine" -huutoa omalla nuotillaan. Satamatien varressa oli lyhyttavaraliikkeitä, josta sai ostaa muun muassa laamapaitoja – niitä oikeita, lämpimiä ja käytännöllisiä.

Siellä myytin puolukat pyykkikorista ja kevään tullen ilmestyivät kurkut, tomaatit ynnä muut vihannekset. Kenraalin frouva purjehti paikalle ja osti hänkin voita, maistoi ja haistoi. Ja satamatorin lähettyviltä sai ostaa myös halkoja. Siellä olivat perunakauppiaat. ”Lemin punane ja makosa potaatti tek kauppasa...”

Juhannusaattona odoteltiin torin reunalla juhannuskokon sytyttämistä keskiyöllä. Nykyinen kauppatori toimi ennen kisakenttänä, jossa kesällä pelattiin pesäpalloa ja talvella luisteltiin. Tori toi tullessaan uudet tuulet; kauppiaat ja kojut ja unohtumattomat markkinat erilaisine lisukkeineen.

Erityisesti markkinaviihde oli omaa luokkaansa. Oli Onni Suurosen surmanajoa. Sitä päätähuimaavaa pönttöajoa. Oli kivääriammuntaa, voimamiestä, vedenneitoa ja lapsille omia laitteita.

Ja puomilla istuivat "tiernapojat" ja ryyppäsivät pullon suusta väkeviä. Örisivät aikansa ja sammuivat sitten pöhnäpäissään kuka mihinkin, josta sitten virkavalta heidät korjasi parempaan talteen.

Nykyinen Intersportin paikka oli melkoinen näyttämö!

Haikeana voidaan muistaa Rukkas-Antin pääpankissa sijainnut vaihtokassa, rinkelimyyjät polvesta polveen, Laakon Taimin atomin kehitys vedyn veroiseksi herkkupalaksi, Ollin vaatteet ja Gustafssonin harjat ynnä muu taloustavara. Eikä sahanpurumarkkinapalloakaan sovi unhoon jäädä."

Tyrmin suku Joutsenossa

Etelä-Saimaassa ilmestyi torstaina 1.12.2011 Heli Rautasen kirjoittama juttu Maaseudun merkkipaalut -hankkeeseen liittyen. Juttua varten oli haastateltu myös erästä tarinoitsijaa, suku- ja paikallishistorian harrastajaa Jorma Tyrmiä. Tyrmin suvun vaiheet Joutsenossa ulottuvat aina 1500-luvulle asti.



Lehtijutussa Jorma Tyrmi kertoo esimerkiksi tarinoita liittyen sekä hänen omaansa että isänsä ja setänsä lapsuuteen.

”Jorma Tyrmi on tallentanut isänsä Laurin ja setänsä Eeron tarinoita heidän lapsuudestaan 1930-luvulla Joutsenossa Karsturannassa.

Pieniä poikia ihmetytti kotipaikan vastakkaiselta rannalta Kolarinlahden takaa Kaskimaan talosta kantautunut uutinen. Talon isännällä Eemeli Kaskimaalla oli apina. Koko kylänväki tuli sankoin joukoin ihmettelemään Kaskimaalla olevaa apinaa. Apina oli laitettu katiskaan. Jorma Tyrmi uskoo, että apina olikin marakatti, joka oli ehkä karannut Honkalahdessa käydessään sirkuksesta tai tivolista.

– Todennäköisesti karkuri palautettiin omistajalleen ihmettelyjen jälkeen.

Omasta lapsuudestaan Jorma Tyrmi kertoo joulun aikaan läheisesti liittyvän tarinan. Jorman veli Esa piti eläimistä ja kävi lähes päivittäin Tapiolan emäntäkoululla lehmiä ja sikoja katsomassa. Eräänä päivänä Esa toi tullessaan pienen vaivaisen porsaan, joka olisi joutunut lopetettavaksi. Porsaalle tehtiin pihalle oma karsina.

Lähellä joulua poikien tullessa koulusta oli talon takana oleva lahtipenkki karvoja täynnä, eikä sikaa näkynyt missään.

– On varmasti ollut kova paikka veljelle, kun lemmikkipossusta oli vain karvat jäljellä. Sitä en muista, söikö veli sinä jouluna kinkkua.”

Pallonlahden "kiisutorni"

Tämä tarina kertoo Pallonlahdessa seisovasta betonisesta "kiisutornista". Torni näkyy Pikisaaresta, Linnoituksesta ja koko Pallonlahden länsirannalta entisen Rikkihappotehtaan kohdalla. Torni on herättänyt keskustelua ja sen käyttötarkoitusta ovat monet pohtineet. Onpa ehdotettu sellaistakin, että torni voisi saada jouluvalaistuksen ja näin se voisi olla Lappeenrannan Eiffel-torni.

”Sodan alkuvaiheessa isäni määrättiin muuttamaan perheineen lähelle Rikkihappotehdasta, jossa isäni oli työssä, vaikka oli saanut sotilaskoulutuksen Ilmavoimissa. Isäni siis jatkoi rauhanaikaista työtään eikä joutunut rintamalle. Asunnoksemme määrättiin Pallonlahden rannalla oleva omakotitalo. Sen melkein edessä seisoi tuo torni, jonka nimenä kansan suussa oli "kiisutorni". Muistan, kun tornin juureen tuli ajoittain laiva, jonka lastia rantaan tehtaalle kuljetti vaijereissa kulkevat kontit. Seurasin sitä usein leikkiessäni pihalla. Jossain vaiheessa mietin, että mitähän noissa konteissa kulki. Kysyin isältäni ja sain vastaukseksi ”sokeria”. Se meni silloin läpi minun ajatuksissani, vaikka en koskaan saanutkaan yhtään sokeripalaa. Myöhemmin aikuisena olen tajunnut, että Rikkihappotehtaalla tuskin tarvittiin sokeria mihinkään ja että konttien sisältö palveli aseteollisuutta tai vastaavaa maanpuolustuksessa.”

Joutsenon hiidet

Joutsenon nykyistä kirkkoa on edeltänyt kaksi aiempaa kirkkorakennusta. Näistä ensimmäinen purettiin huonon kuntonsa takia vuonna 1760.

Ensimmäisen kirkon rakentamishistoriaa ei tunneta. Vanha joutsenolainen tarina kuitenkin kertoo, että hirsiä alettiin vedättää kirkon rakentamiseksi Hiidenmäelle, joka Honkalahden ja Punnanlahden välissä kohoaa huomattavasti ympäristöään korkeammalle. Kirkon rakentaminen ei kuitenkaan ollut mäen haltijoiden, jättiläisten mieleen. Minkä rakentajat saivat päivällä pystytetyksi, sen hiidet yöllä purkivat. Lopulta kyllästyttiin ja kuljetettiin hirret Kesolan kylässä sijaitsevan harjun reunalle, joka myöhemmin sai nimekseen Kapakkamäki siellä olevan krouvin mukaan. Nyt rakennustyöt alkoivat sujua hyvin. Mainitaan myös, että nämä hiidet olisivatkin olleet Pätilän kylän miehiä, jotka halusivat kirkon kyläänsä lähemmäksi ja päivisin levittivät juttua hiisistä.

Joutsenon nykyinen kirkkorakennus ja kirkon sivussa oleva aiemmista paikalla olleista kirkoista kertova teksti.

Jättiläisillä on muutenkin vahvoja näyttöjä käynnistään Joutsenossa. Toinen tarina kertoo jättiläisten kulkeneen Joutsenon läpi ja jättäneen askeltensa jäljet maastoon. Se oli tullut nykyiseltä Nuijamaalta päin. Ensimmäisen askeleen jälkeen syntyi Konnunsuolla Höytiön lampi eli Konnun Meri, toinen ulottui Haukkavuoren viereen Vesikkolan salolla ja syntyivät Haukksasuon lammet, sitten olikin jo Kiukkaanlammen vuoro. Sen jälkeen Lapinsuon Mustalampi ja varpaansa kulkija iski Jänhiälässä kiveen, jolloin syntyi Rakokivi ja viimeinen askel painaitui Korvenkylässä Repokiven lähelle, jonka jättiläinen jätti muistoksi käynnistään Joutsenossa.

Lähde: Pertti Vuori: Tullentallojain tarinoita (1979)

Nuijamaan sormuskivi

Nuijamaan keskustassa sijaitsee sormuskivenäkin tunnettu suuri siirtolohkare, johon on liitetty monia tarinoita.

Kivi sijaitsee idän ja lännen välisellä rajalla, ja tästä tarinat saavat alkunsa. Venäjän keisari Pietari sopi vuonna 1721 Ruotsin kuninkaan kanssa kiven kuulumisesta juuri perustetun Pietarin kaupungin suojavyöhykkeeseen mahdollista läntistä vihollista vastaan. Ilmeisesti siihen aikaan tuon kiven päältä löydettiin sormus, jonka kantajan sormi oli jäänyt kivelle sormuksen mukana. Tarina ei kerro sitä kuinka sormi sormuksineen oli kiven päälle joutunut. Olot olivat siihen aikaan epävakaat ja lähiseudun lukuisat luolat suosittuja piilopaikkoja.

Yli sata vuotta myöhemmin aloitettiin Saimaan kanavan rakentaminen. Kyseisen kiven sanotaan olleen niin erikoinen ja päältään tasainen, etteivät herrat hakkauttaneet sitä kanavatarpeisiinkaan, vaan rakennuttivat sen loivemmalle sivulle kierreportaat. Siellä herrat vapaapäivinään ja joskus kai muulloinkin nauttivat virvokkeita ja kauniista näköalasta järvelle. Pyhäisin kerääntyi kiven ympärille myös muuta väkeä, kuten rakennustyöläisiä ja muita paikkakunnan asukkaita.

Ennen talvisotaa kokoontuivat Nuijamaan miehet tämän saman kiven juurelle lähteäkseen sotaan. Tuon tapahtuman merkiksi on kiven juurelle kiinnitetty vieläkin siinä näkyvä laatta, jossa asia mainitaan. Kiveä oli ennen sitä käytetty mm. lentokoneiden tähystykseen sotaa harjoiteltaessa. Ennen rajalinjan selviämistä kivi oli monta kuukautta itäisen naapurin hallussa eli ei kenenkään maata.

Toiseen sotaan lähdettiin samalta paikalta. Sodassa kiven lähellä olleen kirkon risti timantteineen tuhoutui tai hävisi. Timanttia ei ole sittemmin löydetty. Erään vielä toteutumattoman tarinan mukaan timantti palautuu aikanaan sormuksen muodossa.

Lähde: Heikki Piiparinen: Sormuskiven tarina (teoksessa: Etelä-Karjalan maakuntayhdistys: Pessää kirjavia ja valkosia – Etelä-Karjalan vuosikirja 2009–2010)

Skinnarilan hovin valkoinen laiva / The Village of Sunila and the White Ship of Skinnarila Manor / Беревня Сунила и белый пароход усадьбы Скиннарила

Skinnarilan hovissa asuneen Alma Kuulan viimeisiin elinhetkiin liittyy legenda, jonka mukaan hänen aiemmin kuollut puolisonsa Toivo Kuula olisi luvannut hakea Alman valkoisella laivalla.

Alma menehtyi vuonna 1941 matkalla kohti konserttiaan Lappeenrannassa. Konserttia edeltäneenä päivänä Alma oli ikkunasta ulos katsoessaan nähnyt valkoisen laivan Kotaniemen kärjessä paikallaan. Sitten se oli siirtynyt luodon ja saunarannan väliselle alueelle. Myös Skinnarilan niemen edustalla oli havaittu tuntematon alus täysissä valoissaan Alman poismenoa edeltävänä iltana. Seuraavana aamuna alus oli kuitenkin poissa, eikä kenelläkään ollut mitään havaintoa siitä sen jälkeen. Lisäksi Saimaan vesi oli tuohon aikaan niin matalalla, ettei niin suuri alus olisi voinut purjehtia niillä main.

Alma ja Toivo Kuulan tytär Sinikka Kuula-Marttinen kertoi tapahtumasta Eeva-lehdessä 4/1967:

”Muutamaa tuntia ennen kuin äitini lähdön hetki koitti, istuimme jälleen rakkaan Skinnarilamme kuistilla. Ilta oli kaunis ja tyyni, mutta viime sotamme (1941) oli alkanut ja tykkien jylinä kantautui korviimme kaukaa rintamalta. Äänettöminä ja masentuneina katselimme puiden välistä siintävää Saimaata. Äitini näytti väsyneeltä ja hauraalta. Hän keskeytti hiljaisuuden: ’Mikä laiva tuolta tulee? Onko se tullut minua noutamaan?’ Äidillä piti olla konsertti seuraavana päivänä Lappeenrannassa, minä säestäjänä. Ehdin ihmetellä mielessäni, miksi jo nyt noutaisivat konserttiin. Katsoin järvelle tarkemmin. Mikään alus ei rikkonut sen pintaa. Mutta äitini näki sen sittenkin: ’Tuonen tuiman purren’, josta Eino Leino kertoo runossaan Sinikan laulu ja jonka isäni on säveltänyt. Tuo pursi oli tullut noutamaan hänet rakastamansa puolison luo.”


Lähde: Mikko Kohvakka: Skinnarilan hovi (2007)

Lue lisää Tarinoita Etelä-Karjalasta -kirjasta.

The Village of Sunila and the White Ship of Skinnarila Manor

The village of Suninen used to be in what is now the large residential area of Skinnarila and the surroundings of the Lappeenranta University of Technology. The Manor of Skinnarila was a famous place. It was the family villa of Alma Kuula, the wife of the famous composer Toivo Kuula. Each summer, Alma’s extended family gathered at the villa. Alma Kuula was a familiar sight in the village. She was often seen hitchhiking to town, as there were no local buses in those days. Although the family probably had cars, they couldn’t be used as petrol was not available for civilian use during the war.

The last days of Alma Kuula are the subject of legend. According to legend, her husband Toivo - who had died before her - had promised to come and get Alma on a white ship.

Alma died in 1941 on her way to her concert in Lappeenranta. The day before, Alma looked out of the window and saw a white ship standing by Kotaniemi. From there, it moved between the islet and the beach where the sauna was located. Sinikka Kuula-Marttinen, Alma and Toivo’s daughter, described the event in Eeva magazine, issue 4/1967:

“Some hours before my mother passed away, we were sitting on the porch of our beloved Skinnarila. It was a beautiful still night, but our most recent war (1941) had started, and you could hear the booming gunfire from the front. Silent and downhearted, we watched over Lake Saimaa as it glimmered through the trees. My mother looked tired and frail. She broke the silence: “What is that ship over there? Has it come for me?” Mother was supposed to give a concert in Lappeenranta the next day, with me as her accompanist. I thought to myself, “Why are they coming to pick us up for the concert this early?” I had a closer look at the lake. There was no ship breaking the water’s surface. But my mother saw it: “the boat of the underworld, the grim boat,” as depicted in Sinikan Laulu, a poem by Eino Leino for which my father had composed music. The boat had come to pick her up and take her back to her dear husband.”

Kuula Hill was located behind the Kuula family villa. The hill had a footpath flanked by stones, and a bench. The place had a beautiful view over Lake Saimaa. Perhaps the composer used to sit on the bench thinking about new compositions. The house used to be surrounded by several outbuildings, which have since been demolished. The sauna, Kuula Villa, and the caretaker’s house still remain.

The village of Suninen was a handful of farms and some summer cottages. A former resident remembers how the site where the university stands today used to be a great spot for picking berries and mushrooms. There were blueberries, raspberries, lingonberries, and the marsh also had cranberries. For children, picking berries was like pulling teeth, but they had no choice when their mothers told them to go and bring back a certain amount of berries. Each summer, Skinnarila Manor hosted a sports competition to which all the children from the village were invited. In still weather, one could hear the beautiful sound of a grand piano from the manor.

The village residents remember the war very well. The troops of General Lagus were in the Skinnarila Manor area, and the truck company was stationed in the vicinity of the summer cottage. The fortification workers were building anti-tank barriers using rocks over one metre high, starting from the lake and extending far across the fields and woods. Bunkers and trenches were also built extensively. The university site used to have the canteens where soldiers could buy whatever was available during rationing.

One person who spent her childhood in the village remembers how her musically gifted father used to play the guitar on summer evenings. One beautiful summer night, a rowing boat was crossing the bay. The boat was occupied by two soldiers; one rowed the boat while the other played guitar and sang. Father called the soldiers over to the cottage. The singer was Tapio Rautavaara, a famous Finnish recording artist, and the men spent the night singing and playing. The men came back a few more times to spend a night with music.

Sources:
A submitted story

Mikko Kohvakka (2007)

Беревня Сунила и белый пароход усадьбы Скиннарила

Нынешний большой микрорайон Скиннарила и территория Технического университета назывались раньше деревней Сунила. Усадьба Скиннарила была всем известна. Она была летней дачей рода певицы Алмы Куула, жены композитора Тойво Куула, и там весь род проводил лето. Алма Куула была хорошо знакома жителям деревни, поскольку ее частенько видели, как она отправлялась в город на попутных. В те времена автобусы еще не ходили на близкие расстояния, их хотя в семье наверняка были машины, но ими нельзя было пользоваться, поскольку в военные годы гражданским негде было взять бензина.

С последними мгновениями жизни Алмы Куула связана легенда, согласно которой ее тогда уже покойный муж Тойво обещал забрать ее на белом корабле.

Алма умерла в 1941 году по пути на свой концерт в Лаппеенранта. Накануне концерта Алма видела из окна белый пароход на якоре у конца мыса Котаниеми. Потом корабль переместился в пролив между маленьким островком напротив и усадебной баней. Дочь Алмы и Тойво Куула, Синикка Куула-Марттинен рассказала об этом случае в журнале «Ээва» №4 за 1967 год:

 «За несколько часов до того, как настал миг ухода мамы, мы сидели, как обычно, на крыльце нашей любимой Скиннарилы. Вечер был красив и тих, но война уже началась, и гул пушек доносился до нас с далекого фронта. Притихшие и подавленные, мы глядели на синеющее за деревьями озеро Саймаа. Мама выглядела уставшей и хрупкой. Она нарушила молчание: «Что это за корабль там плывет? Не меня он пришел забирать?» На следующий день у мамы должен был быть концерт в Лаппеенратна, а я аккомпанировала. Про себя я удивилась, почему уже сегодня приехали забирать. Я взглянула на озеро пристальнее. Никакое судно не нарушало его глади. Но мама его видела, «жестокую лодку Туонелы», о которой Эйно Лейно пишет в своем стихотворении «Песня Синикки», и которое мой отец положил на музыку. Эта лодка из потустороннего мира прибыла забрать маму к любимому мужу.»

За усадьбой возвышался высокий кряж, который называли «Куулан харью», кряж Куула. По нему проходила тропа, обложенная по бокам камнями, и скамейка. Оттуда был прекрасный вид на Саймаа. Возможно,  что, сидя на скамейке, композитор обдумывал новые мелодии. Вокруг главного дома было множество дворовых построек, которые нынче разобраны. Остались лишь сама дача, баня и избушка дворника.

В прелестной деревне Сунила было всего несколько крестьянских домов и дачи горожан. Бывший житель деревни вспоминает, что на месте университета были хорошие ягодные и грибные места. Была черника, малина, брусника и даже клюква на болоте. Дети собирали ягоды, потому что мать так велела, и каждому была дана мера. Для детей это занятие было, что «смолу пить». Летом в усадьбе Скиннарила проводились соревнования, на которые приглашались деревенские дети. В тихую погоду из усадьбы в деревню доносились прекрасные звуки фортепиано.

Военное время запомнилось жителям деревни. В конце войны на землях Скиннарилы квартировали солдаты генерала Лагуса. Автомобильная рота располагалась неподалеку. Солдаты ставили противотанковые надолбы из больших камней, врытых в землю так, что над поверхностью оставалось больше метра. Полоса надолбов начиналась от берега Саймаа и уходила через поля глубоко в лес. Строились бункеры, рылись окопы. На месте нынешнего университета был солдатский буфет, в котором парни могли покупать то, что в это нелегкое время продавалось за деньги.

Один из бывших жителей деревни вспоминает, что его отец был очень музыкален и часто летними вечерами играл на гитаре. В один прекрасный вечер по заливу скользила лодка. В лодке один солдат греб, а другой играл на гитаре и пел. Отец пригласил солдат в свой дом. Певцом из лодки был Тапио Раутаваара, будущая знаменитость, и вечер продолжался уже  в доме за игрой и пением. После этого случая солдаты заходили еще несколько раз посидеть вечерок и помузицировать.