Muistele-iltapäivä Kannuskoskella

Tarinat ja muistot voivat parhaimmillaan herättää paikkoja henkiin ja kertoa menneistä ajoista ainutlaatuisella ihmisläheisellä tavalla, johon pelkät vuosiluvut ja historialliset faktat eivät kykene. Tarinoiden tallentaminen ja niiden jakaminen on tässä mielessä erittäin tärkeää. Näissä merkeissä Luumäen Kannuskoskella kokoonnuttiin muistelemaan menneitä kylän seurantalolle sunnuntaina 26.2. Sain olla mukana tapahtumassa kuuntelemassa muisteluja kannuskoskelaisten elämästä entisaikaan.

Esille nousi monenlaisia kiinnostavia kertomuksia. Ensin käytiin läpi tietoja historiasta: kuinka Kannuskoski sai alkunsa ja mistä kylän nimi tulee. Hiljalleen osallistujat alkoivat tarinoida omia muistikuviaan, erityisesti sota-ajat ja teollisuuden kukoistuskausi nostivat mieleen kertomuksia. Puun uitto ”väliväylää” pitkin, vanhan tehtaan purkaminen, tehdaskylän vilkas elämä useine kauppoine ja kouluineen, kesätyöt suotyömaalla, tarinat venäläisistä sotavangeista sekä sattumukset tansseissa ja muissa huvituksissa olivat eräitä tarinoiden aiheita.

Tilaisuuden järjestivät Kannuskosken kyläyhdistys ja Kannuskosken Martat. Yhteinen muistelutilaisuus on hyvä tapa palauttaa mieleen vanhoja muistoja entisajan elämästä kotiseuduilla. Samalla tilaisuus tarjoaa mahdollisuuden nuoremmille ja muualta alueelle muuttaneille kuulla siitä, kuinka paikkakunnalla ennen elettiin. Pienet, arkiset tarinat kuvaavat kunkin alueen historian merkkipaaluja elävästi. Kun muistoja on jakamassa useampi henkilö, erään kertoma muistelma saattaa herättää toisessakin halun kertoa oman tarinansa samaan tapahtumaan liittyen. Näin tarinoita kerääntyy lisää ja monipuolisemmin kuin ihmisen muistellessa yksin. Kannuskosken Muistele-iltapäivässä mukana oli myös Marttojen Uittokuva-valokunäyttely. Vanhat valokuvat osaltaan herättävät muistoja ja auttavat tarinoiden kertojaa. Toivottavasti muutkin kyläyhdistykset ja vastaavat tahot innostuvat keräämään alueen ihmisiä yhteen tarinoimaan ja muistelemaan. Tällä tavoin on mahdollista koota ainutlaatuista tietoa alueen arkipäiväisestä menneisyydestä.

Tapahtumapaikkana olleen seurantalon paikalla on ennen ollut tanssilava, jonka sattumuksista tilaisuudessa nousi myös esille tarinoita.

Tarinoiden tuotteistamista yhteisödraaman keinoin

Kuulin eilen hankkeesta, jossa on hienosti tuotteistettu paikallisiatarinoita draaman keinoin. Varsinais-Suomen näyttämö- ja esitystaiteen yhteenliittymä Framil ry on toteuttanut Kylämatka-hankkeen, jossa on tehty teatteriesityksiä paikalliseen historiaan ja paikallisten ihmisten tarinoihin pohjautuen. Kylämatka-hanketta on ollut osa Turun kulttuuripääkaupunki 2011 ohjelmistoa ja sitä on toteutettu esimerkiksi Kaarinassa, Merimaskussa, Muurlassa, Raisiossa ja Sauvossa.

Kylämatka-hankkeessa on kerätty tarinoita erilaisin keinoin (esim. haastattelut ja draamaharjoitteet) ja työtä ovat ohjanneet teatterin ammattilaiset yhteisöllisen teatterin metodeita käyttäen. Esiintyjinä on ollut paikallisia ihmisiä. Näin on syntynyt tarinoita ja teatteria yhteisestä muistista muisteludraaman keinoin. Esitykset on viety sinne mistä tarinatkin ovat löytyneet.

Yhteisödraama on taidemuoto, jossa tavalliset ihmiset toteuttavat omalle yhteisölleen tärkeitä teemoja. Menetelmä vaikuttaa loistavalta tavalta säilyttää ja jakaa tarinoita. Kylämatka-hanke on toiminut paikallisen identiteetin vahvistajana esimerkiksi kuntaliitosmelskeissä, sillä monet liitoksen kokeneet kylät ovat saaneet omia pieniä tarinanäytelmiään ja tätä kautta on panostettu niiden oman historian esilletuomiseen ja tuettu kyläläisten omaa yhteisöllisyyttä.

Etelä-Karjalassakin on hyödynnetty ”oman kylän” tarinoita draaman keinoin ja lisää tämän tyyppistä toimintaa olisi mukava saada. Keväällä 2009 teatteriohjaaja Janne Saarakkala keräsi kaupunkilaisten vapaudenkokemuksiin ja vapaudenpaikkoihin liittyvä tarinoita ja teki niistä pieniä teatteriesityksiä, joita esitettiin samana kesänä eri paikoissa Lappeenrantaa. Hankkeen blogia ”Vapaata Lappeenrantaa etsimässä” ei kuitenkaan enää verkosta löydä, mikä on harmillista. Vuonna 2010 Lappeenrannan teatterikerho ry toteutti Skinnarilan hovissa Toivo ja Alma Kuulan elämään perustuvan näytelmän, joka sekin vietiin autenttiseen ympäristöön. Nämä ovat hyviä esimerkkejä paikallisten tarinoiden tuotteistamisesta, mutta olisi hienoa nähdä koko Etelä-Karjalan oma Kylämatka, jossa jokaisen kunnan omia tarinoita tuotaisiin kaiken kansan nähtäväksi.

Tarinat elävöittävät eteläkarjalaisuutta

Tarinat ovat ikivanha tapa kertoa siitä, mikä on yhteistä ja jaettua. Tarinoiden avulla jäsennetään, uusitaan ja siirretään kollektiivista identiteettiä sukupolvilta toiselle. Niiden käyttö on luonnollinen tapa ymmärtää ja selittää elämää. Tarinat koskettavat ja ne auttavat oivaltamaan. Tarinoiden kautta ihmiset ovat kautta aikojen jäsentäneet mennyttä ja tulevaa. Paikkojen ja ihmisten muuttuessa tarinat pysyvät.

Etelä-Karjala-instituutin Maaseudun merkkipaalut -hankkeessa kerätään, dokumentoidaan ja analysoidaan eteläkarjalaista ja karjalaista kulttuuriperintöä. Keräämme Etelä-Karjalan paikkoihin liittyviä tarinoita. Tarinoiden avulla on mahdollista hahmottaa eteläkarjalaista identiteettiä sekä sitä mitkä paikat ja kertomukset luovat maakunnalle sen omat erityispiirteensä. Tarinat nostavat esille mielenkiintoisia kohteita ja ne mahdollistavat uusien asioiden löytämisen omasta tutusta elinympäristöstä. Hankkeen tavoitteena on tallentaa erityisesti maaseudun kulttuuriperintöä.

Tarinoiden myötä Etelä-Karjalaa voidaan esitellä myös muille. Tarinat avaavat alueelle tuleville matkailijoille karjalaisuutta sekä eteläkarjalaista kulttuuria. Matkailuyrittäjät voivat tarinoiden kautta löytää tuoreita tapoja kertoa tuotteestaan. Tarinoiden myötä matkailija löytää uusia kohteita.

Jos sinulla on jokin eteläkarjalaiseen paikkaan kertova tarina, voit kertoa siitä meille. Tarina voi olla vanha tai uusi, omakohtainen kokemus tai joltakin kuultu kertomus mielenkiintoisesta paikasta. Kiinnostuksemme kohteena ovat kaikenikäisten ihmisten tarinat.

Hyvä tarina kertoo mielenkiintoisen tapahtuman, joka on sattunut jossain tietyssä paikassa. Tarina voi olla jokin muisto Saimaan rannalta, hauska sattumus kylältäsi, kertomus lapsuuden leikkipaikasta tai muuten vain mukava hetki, johon liittyy paikan tunnelma. Meitä kiinnostavat myös ruokaan liittyvät tarinat ja tunnettuun historialliseen tai nykypäivän henkilöön liittyvät kertomukset. Etsimme siis paikan henkeen liittyviä suuria tai pieniä tarinoita.

Voit lähettää tarinasi sähköpostitse Heini Kähköselle tai Kristiina Korjonen-Kuusipurolle (sähköpostisoitteet muotoa etunimi.sukunimi(ät)lut.fi) tai postitse osoitteeseen Etelä-Karjala-instituutti, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, PL 20, 53851 Lappeenranta. Tarinat voi lähettää nimettöminä tai nimen kanssa vuoden 2011 loppuun mennessä. Tarinoista kootaan tarinaopas, joka julkaistaan kesällä 2012 suomeksi, englanniksi ja venäjäksi.

Lisätietoja hankkeesta löytyy Etelä-Karjala-instituutin nettisivuilta.