Maaseudun merkkipaalujen tarinankeruu jatkuu vielä vuoden alussakin, joten jos et ehtinyt vuodenvaihteeseen mennessä lähettämään tarinaasi, voit sen vielä tammi- ja helmikuun aikana tehdä. Kiitos kaikille, jotka ovat tarinansa lähettäneet!
Tässä eräs Parikkalasta meille saapunut tarina, jossa muistellaan Parikkalan markkinoita 1930-luvulla.
"Nyt jo edesmennyt isäukko kertoili joskus nuoruuden ajan sattumuksiaan. Tässä eräs niistä, markkinamuisto. Siihen aikaan markkinat oli paikkakunnalla merkittävä tapahtuma, joissa käytiin runsain joukoin. Kauppiaita oli paljon, oli vaatetavaran myyjiä ja paljon muutakin. Yleensä paremmat vaatteet ostettiin markkinoilta, sillä siellä oli valinnan varaa runsaammin kuin paikallisissa kaupoissa.
Niinpä isäukko oli mennyt sinäkin vuonna markkinoille erään sukulaismiehen kanssa. Tämä 30 kilometrin matka kuljettiin polkupyörillä, se ei nuorilla miehillä ollut matka eikä mikään. Niinpä he olivat ensimmäisen päivän markkinoilla, katselivat ja tekivät pieniä ostoksia. Mutta markkinat olivat kaksipäiväiset ja tuli yöpymispaikasta pula. He kulkivat pienen matkan markkinakentän taakse ja siellä oli metsän peitossa pikkuinen pelto, ja pellon laidassa lato täynnä kuivia heiniä. He päättivät yöpyä ladossa heiniin kääriytyneenä, sillä hyvinhän kesäaikana tarkeni niinkin.
Niinpä he ladon heiniin kääriytyneenä söivät eväitään, rupattelivat vähän aikaa ja sitten nukkuivat aamuun asti. Heräämisessäkin oli omat ongelmansa: kun he aamulla istuivat ladon kynnyksellä ja karistelivat heinänkorsia vaatteistaan, isäukko huomasi, että toinen kalossi oli kadonnut ladon heiniin, eikä löytynyt etsimälläkään. Eikä sinä vielä kaikki; ladon heinät alkoivat kahista, ja sieltä puskeutui näkyville vielä kaksi tuiki tuntematonta miestä. Ladossa oli heidän lisäkseen ollut muitakin yöpyjiä. Nämä markkinamiehet olivat menneet nukkumaan ladon heiniin jo aikaisemmin, eivätkä ilmaisseet itseään.
Oli se isäukkoa ja hänen kaveriaan jälkeenpäin vähän kauhistuttanut, mistä sen tiesi, vaikka nämä toiset yöpyjät olisi olleet mitä rosvoja tahansa. Luultavasti ne olivat kuitenkin aivan tavallisia markkinamiehiä, yösijaa vailla hekin. No ei siinä muuta tappiota tullut, kuin toisen kalossin menetys sillä reissulla, se ei löytynyt koskaan."
Tarinaikkuna on Etelä-Karjala-instituutin Maaseudun merkkipaalut -hankkeen oma blogi. Keräsimme talven 2011-2012 aikana Etelä-Karjalaan liittyviä tarinoita. Tästä blogista löydät esimerkkejä näistä tarinoista ja tarinoihin sekä niiden tutkimiseen liittyvää tietoa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tori. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tori. Näytä kaikki tekstit
maanantai 2. tammikuuta 2012
perjantai 9. joulukuuta 2011
Muistoja torielämästä Lappeenrannassa
"Kauppatori sijaitsi alkuaan raatihuoneen edessä, josta se siirtyi satamaan 1890-luvun lopussa. Satamasta tori "nousi" nykyiselle paikalleen 1950-luvulla.
Monta on muistoa toreista. Helka muistaa myyneensä satamatorilla vastoja ja katselleensa laivojen lähtöä. Siinä ne olivat Salmetar ja Tuulikki kaiken hyörinän reunalla veden somasti liplattaessa. Oli tavaroitten kuljetuista, hevosia, lehmiäkin. Sehän oli kuin elokuva!

Siellä olivat sulassa sovussa "kastematokauppiaat" ja sanomalehtien myyjät, jotka kilpaa huusivat "Savo tai Saimaa tänpäiväine" -huutoa omalla nuotillaan. Satamatien varressa oli lyhyttavaraliikkeitä, josta sai ostaa muun muassa laamapaitoja – niitä oikeita, lämpimiä ja käytännöllisiä.
Siellä myytin puolukat pyykkikorista ja kevään tullen ilmestyivät kurkut, tomaatit ynnä muut vihannekset. Kenraalin frouva purjehti paikalle ja osti hänkin voita, maistoi ja haistoi. Ja satamatorin lähettyviltä sai ostaa myös halkoja. Siellä olivat perunakauppiaat. ”Lemin punane ja makosa potaatti tek kauppasa...”
Juhannusaattona odoteltiin torin reunalla juhannuskokon sytyttämistä keskiyöllä. Nykyinen kauppatori toimi ennen kisakenttänä, jossa kesällä pelattiin pesäpalloa ja talvella luisteltiin. Tori toi tullessaan uudet tuulet; kauppiaat ja kojut ja unohtumattomat markkinat erilaisine lisukkeineen.
Erityisesti markkinaviihde oli omaa luokkaansa. Oli Onni Suurosen surmanajoa. Sitä päätähuimaavaa pönttöajoa. Oli kivääriammuntaa, voimamiestä, vedenneitoa ja lapsille omia laitteita.
Ja puomilla istuivat "tiernapojat" ja ryyppäsivät pullon suusta väkeviä. Örisivät aikansa ja sammuivat sitten pöhnäpäissään kuka mihinkin, josta sitten virkavalta heidät korjasi parempaan talteen.
Nykyinen Intersportin paikka oli melkoinen näyttämö!
Haikeana voidaan muistaa Rukkas-Antin pääpankissa sijainnut vaihtokassa, rinkelimyyjät polvesta polveen, Laakon Taimin atomin kehitys vedyn veroiseksi herkkupalaksi, Ollin vaatteet ja Gustafssonin harjat ynnä muu taloustavara. Eikä sahanpurumarkkinapalloakaan sovi unhoon jäädä."
Monta on muistoa toreista. Helka muistaa myyneensä satamatorilla vastoja ja katselleensa laivojen lähtöä. Siinä ne olivat Salmetar ja Tuulikki kaiken hyörinän reunalla veden somasti liplattaessa. Oli tavaroitten kuljetuista, hevosia, lehmiäkin. Sehän oli kuin elokuva!
Siellä olivat sulassa sovussa "kastematokauppiaat" ja sanomalehtien myyjät, jotka kilpaa huusivat "Savo tai Saimaa tänpäiväine" -huutoa omalla nuotillaan. Satamatien varressa oli lyhyttavaraliikkeitä, josta sai ostaa muun muassa laamapaitoja – niitä oikeita, lämpimiä ja käytännöllisiä.
Siellä myytin puolukat pyykkikorista ja kevään tullen ilmestyivät kurkut, tomaatit ynnä muut vihannekset. Kenraalin frouva purjehti paikalle ja osti hänkin voita, maistoi ja haistoi. Ja satamatorin lähettyviltä sai ostaa myös halkoja. Siellä olivat perunakauppiaat. ”Lemin punane ja makosa potaatti tek kauppasa...”
Juhannusaattona odoteltiin torin reunalla juhannuskokon sytyttämistä keskiyöllä. Nykyinen kauppatori toimi ennen kisakenttänä, jossa kesällä pelattiin pesäpalloa ja talvella luisteltiin. Tori toi tullessaan uudet tuulet; kauppiaat ja kojut ja unohtumattomat markkinat erilaisine lisukkeineen.
Erityisesti markkinaviihde oli omaa luokkaansa. Oli Onni Suurosen surmanajoa. Sitä päätähuimaavaa pönttöajoa. Oli kivääriammuntaa, voimamiestä, vedenneitoa ja lapsille omia laitteita.
Ja puomilla istuivat "tiernapojat" ja ryyppäsivät pullon suusta väkeviä. Örisivät aikansa ja sammuivat sitten pöhnäpäissään kuka mihinkin, josta sitten virkavalta heidät korjasi parempaan talteen.
Nykyinen Intersportin paikka oli melkoinen näyttämö!
Haikeana voidaan muistaa Rukkas-Antin pääpankissa sijainnut vaihtokassa, rinkelimyyjät polvesta polveen, Laakon Taimin atomin kehitys vedyn veroiseksi herkkupalaksi, Ollin vaatteet ja Gustafssonin harjat ynnä muu taloustavara. Eikä sahanpurumarkkinapalloakaan sovi unhoon jäädä."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)