Hukkavuoren polku

Ruokolahden pohjoisosissa Pohjalankilan kylässä Marjamäellä sijaitsee mielenkiintoinen retkikohde, Hukkavuoren polku. Polulla retkeilijä voi tutustua eteläsuomalaiseen erämaahan, jossa on merkkejä niin metsän ja metsätyön historiasta kuin sen nykyisestä eläimistöstä.



Matti Päivinen rakensi polun eläkkeelle jäämisensä jälkeen vuonna 1996. Polku lähtee liikkeelle Päivisten pihalta, jossa sijaitseva kota on retkeilijöiden käytettävissä.

Rakkaudella aluetta kohtaan rakennettu reitti tarjoaa kulkijalle monenlaisia elämyksiä ja tilaisuuksia käyttää mielikuvitusta. Polun varrella voi nähdä esimerkiksi karhunpesän, ketunkolon, jääkauden merkkejä, kalasääsken pesän, sodan aikaisen metsäkaartilaisten kätköpaikan, jälkiä vanhoista metsäpaloista ja tietoa menneistä elinkeinoista. Hukkavuori näkymineen ja kallioineen on jo itsessään nähtävyys. Hukkavuorella voi valita 5, 8 tai 10 kilometrin pituisten polkujen väliltä. Reitti on luokiteltu vaativaksi Hukkavuorelle nousun vuoksi.





Eräs mielenkiintoinen kohde polun varrella on muurahaisten munituslaani. Muurahaisten munitus oli 1950-luvun tärkeä elinkeino Suomessa, erityisesti Karjalassa. Muurahaisten munat olivat arvokasta vientitavaraa. Munia käytettiin muun muassa valkuaisjauheen valmistukseen ja Saksan lääketeollisuuden tarpeisiin.



Sulo Siitonen kuvaa muurahaisten munitusta Ruokolahden kotiseutulukemistossa näin:

”Metsäisillä alueilla, kuten Ruokolahdella, oli runsas muurahaiskanta ja yhdyskunnat suuria. Oli muurahaiskekoja jotka olivat monen metrin laajuisia. Yhdestä sellaisesta pesästä saattoi saada runsaan määrän tuota kallista vientitavaraa.

Munitus alkoi juhannusviikolla. Yöllä lapioitiin muurahaiskeon pohjaosasto munat seulomalla säkkiin. Seula erotti siinä vaiheessa jo suurimmat roskat. Muurahaiset suorittivat lopullisen lajittelutyön seuraavana päivänä tarkoitusta varten rakennetulla ja varatulla alueella. Se saattoi olla puhtaaksi lakaistu laakea kallionpinta, metsään levitetty kangas tai sitä varten rakennettu alue eli laani.

Aamupäivällä levitettiin säkkien sisältö laanille ja muurahaiset aloittivat lajittelutyön kantamalla munat alueelle asetettujen sananjalkaviuhkojen alle. Työtä oli jatkuvasti valvottava, sillä muurahaiset saattoivat munien vähentyessä aloittaa roskien kuljetuksen. Helteisinä päivinä saattoi sattua, että muurahaiset tekivät kuljetuslakon. Sen sai keskeytettyä, kun laanille pirskotti muutaman pisaran vettä. Muurahaiset luulivat sateen alkaneen ja ryhtyivät kiireellä töihin.”



Hukkavuoren polun laanipaikka on rajattu tervalla, sillä tervan yli muurahaiset eivät päässet laanin ulkopuolelle. Nykyisin munitusta opetetaan erilaisilla metsäopistojen kursseilla ja sitä saa harjoittaa vain maanomistajan luvalla.

Tarinoita löytyy myös geokätköistä

Geokätköily on harrastus, jossa etsitään toisten harrastajien piilottamia kätköjä kartan tai gps-laitteen avulla. Suomen Ladun mukaan geokätköjä on Suomessa jo yli 15 000 ja lisää tulee koko ajan. Geokätköilyä voi verrata aarteenetsintään. Löydettävä aarre on usein (pieni) rasia, jossa on lokikirja, johon löytäjä merkkaa omat tietonsa. Joskus oikean paikan löytämiseksi täytyy ratkaista myös mysteeri.

Geokätköilyä harrastaakseen täytyy rekisteröityä kansainväliselle sivustolle http://www.geocaching.com/, sillä vain rekisteröityneet saavat tarkkoja koordinaatteja ja he voivat piilottaa myös oman kätkönsä muiden etsittäväksi. Geokätköily on oiva tapa tutustua lähiseutuihin, eikä se vaadi suuria investointeja gps-laitetta lukuun ottamatta. Tottunut kartankäyttäjä saattaa kyllä löytää kätköt ilman laitettakin. Suomalaisia geokätköilijöitä palvelee myös suomenkielinen sivusto http://www.geocache.fi/. Sivustolta löytyy aloittelijalle ”Älä ryhdy geokätköilijäksi” –ohje.

Etelä-Karjalan alueella on myös paljon geokätköjä ja nopealla vilkaisulla http://www.geocaching.com/ sivustolta (seek a cache) vaikkapa Lemiltä löytyy useita kymmeniä geokätköjä. Kätköjä on esimerkiksi Lemin kirkon, Kärmeniemen bunkkerin, Iitiän tanssilavan ja Rutolan uittorännin läheisyydessä. Mikä ilahduttavinta, useiden kätköjen yhteyteen on liitetty kertomus paikasta, jossa kätkö sijaitsee.

Seuraava tarina liittyy kätköön on nimeltä Hanhilampi (N61.06.083 E27.43.248) ja kätkön piilottajan mukaan paras reitti kätkölle on, kun kävelee kiikkuvalta kiveltä tietä pitkin pisteeseen N61.06.144 E27.43.350, josta lähtee polku. Kätköön liittyy seuraavanlainen tarina: "Lemi etäelt, iso kive takoa" on tuttu sanonta Lemillä ja lähipitäjissä. Lemillä onkin paljon "isoja kiviä", "kulkukiviä", jotka ovat aiheuttaneet lukuisia tarinoita. Kerrotaan jättiläisten tai hiisien heitelleen niitä milloin missäkin tarkoituksessa mm. kirkkoja tuhotakseen. Iso kive takoa löytyy jylhä kallio, jonka laelta aukeaa mahtava näkymä pienelle Hanhilammelle. Muista käydä myös heiluttamassa "kiikkuvaa kiveä". Mansikkamäentien varrella on (n. 4x3x3m) suurehko, kulmiltaan pyöristynyt siirtolohkare, joka on pysähtynyt kallion päälle siten, että sitä on helppo vähäisinkin voimin kiikuttaa.

Tarinapolut herättävät satuja henkiin

Tarinat ovat usein sidoksissa paikkaan ja paikat voivat elävöittää tarinoita. Paikan päällä kerrottuna tarina on helpompi herättää henkiin ja tarinan kuulija pystyy paremmin kuvittelemaan mielessään tarinan tapahtumat.

Paikkoja on mahdollista elävöittää eri tavoin tarinoiden avulla. Jyväskylässä toteutettiin Uno Cygnaeuksen ja Wolmar Schildtin juhlavuoden kunniaksi ”Unon ja Wolmarin matkassa” -äänipolku, jossa historian henkilöiden keskustelua on mahdollista kuunnella samalla kun kuulija kiertää tarinoiden paikkoja. Lohjalla Karnaisten tarinapolulla on laadittu koko perheelle tehtäviä, joiden avulla metsä ja sen haltiat sekä tarinat heräävät metsäretkellä henkiin.

Tarinoita on mahdollista elävöittää myös draaman ja elämyksellisyyden keinoin, mistä löytyy esimerkkejä Etelä-Karjalastakin.

Lemillä Iitiän Martat ja Lemin kotiseutuyhdistys ovat järjestäneet Lemin kotiseutumuseon alueella tonttupolkutapahtumaa joulun aikaan. Polulla pääsee kurkkimaan tonttuja ovista ja ikkunoista. Joulupukin poron kellojen kilinä metsässä kertoo joulupukin läheisyydestä. Museomäki ympäristöineen ja paikan tunnelma osaltaan virittävät joulun tunnelmaan.

Hiitolanjoella sadut heräsivät henkiin Rautjärven kulttuuriviikon yhteydessä vuonna 2006. Tuolloin Rautjärven kirjasto järjesti Sen seitsemän satua ja veljestä Hiitolanjoella! -satupolkutapahtuman, jossa monet eri satuhahmot näyttäytyivät Hiitolanjoen maisemapolun varrella.





Esimerkit osoittavat kuinka paikka voidaan herättää henkiin. Sadut on helppo kuvitella todellisiksi, kun ne toimivat yhdessä ympäröivän ympäristön kanssa. Tuvan takaa kurkkaava tonttu tai metsäpolun varrella huiluaan soittava Nuuskamuikkunen synnyttävät tarinasta elämyksellisen kokemuksen.

Kirjavalan kanavapolku

Parikkalassa entisen Saaren pitäjän alueella kaivettiin 1800-luvulla useita kanavia järvien laskemiseksi ja viljeltävän maa-alan lisäämiseksi. Kirjavalan kanavapolulla voi tutustua menneiden sukupolvien kanavankaivuu-urakkaan. Vanhaa kanavaa kiertävän parin kilometrin pituisen polun varrella opaskyltit kertovat kanavan vaiheista. Reitti lähtee liikkeelle Röksän kyläkaupan pihasta ja kauppa on itsekin 1860-luvulle asti uloittuvan historiansa takia mielenkiintoinen osa reittiä.




Vuonna 1827 Parikkalan pitäjä oli Viipurin läänin köyhin ja alueella oli kaskeamista harjoitettu niin paljon, että siihen soveltuva puu alkoi olla lopussa. Viljelykelponen maa oli lopussa, järvenrantojen alavat maat olivat liian kosteita viljelyyn. Lupa Suur-Rautjärven laskuun saatiin, ja vuosina 1835-1838 kyläläiset tekivät kanavankaivuutyöt osittain valtion varoilla. Ensimmäisen laskun myötä järven pinta laski kaksi metriä ja myös useiden soiden kuivaaminen peltoviljelylle tuli mahdolliseksi. Peltomäärän lisäännyttyä köyhyys ja nälkä alkoivat väistyä alueelta vuosikymmenten kuluessa. Vaurautta tuli lisää ja useita meijereitä ja myllyjä rakennettiin. Alavissa järvien rantamissa katsottiin olevan vielä paljon käyttökelpoista viljelymaata kuivattamatta. Lisää maata saataisiin syventämällä Kirjalavan kanavaa. Hankkeen vastaisia mielipiteitä esitettiin koskivoiman ja kauniin maiseman säilyttämiseksi. Joessa oli tuolloin Myllylampi, kolme saarta ja koskia. Epäiltiin myös, olisiko tulos kaiken sen työmäärän arvoinen.




Kirjavalan kanavan syventäminen aloitettiin 1920. Suur-Rautjärven toinen lasku oli pitkä ja työteliäs urakka. Työ jaettiin osakastilojen kesken verotusarvon mukaan. Työt alkoivat miesten omilla tiloilla jäädä rästiin kanavan teon edetessä, ja vuoden kuluttua työmäärää vähennettiin. Maa oli kivistä ja routaantunutta maata lohkottiin kiiloilla sekä ammuttiin kantopommeilla altapäin irti. Kun työt olivat kestäneet jo kahdeksan vuotta ja osakkaiden omien tilojen hoito oli rappiolla, alkoi kyllästymistä kaivutyöhön ilmetä. Joulukuussa 1929 haettiin jatkoaikaa kanavan kaivuulle, syyksi mainittiin kallioperä sekä kesä 1928 tulvahaitat. Työt päätettiin silloin viedä päätökseen ja vihdoin marraskuussa 1931 työt todettiin tehdyiksi. Työhön käytettiin arvioidun 4 vuoden sijaan 11 vuotta ja uutta viljelymaata toisessa laskussa saatiin 661 hehtaaria.

Nykyisin pätkä vanhaa kanavanuomaa muistuttaa 1800- ja 1900-luvuilla tehdystä suuresta kanavankaivuu-urakasta.

Mikkiksen tarinapolku

Mikkolanniemen kylässä Parikkalassa sijaitsee Mikkiksen tarinapolku, jonka varrella kyltit kertovat tarinoita kylän menneiltä ajoilta. Mikkolanniemen toimintakeskukselta liikkeelle lähtevä reitti tarjoaa mahdollisuuden tutustua kuinka kylän maisemissa on eri aikakausina eletty.



Vanhan kyläyhteisön eräs tärkeimmistä käsityöläisammateista oli seppä. Tästä muistuttaa tarinapolun pajakallio, jossa 1800-luvun lopulla sijaitsi kylän toinen paja.




Vanhempaa historiaa edustaa uhrikivi, jonka kylkeen on kaiverrettu kuppeja. Kuppeihin on tuotu uhrilahjoja: tällekin kivelle kerrotaan tuodun jyviä, teurasjätteitä sekä marjoja linnuille ja metsän eläimille. Kuppikivien alkuperäinen tarkoitus on epävarma. Mahdollisesti vuodentulon edistäminen uhriantimin edustaa varhaisimpia uhrauksen tarkoitusperiä. Kupeille uhraaminen on myös liitetty vainajainpalvontaan ja kiviä on käytetty myös parannustaikuuteen: kuppien vedellä on esimerkiksi hoidettu ihosairauksia. Kansanrunouden loitsuissa vaivoja manataan ”kipukivien” kuppeihin.

Näiden kahden esimerkkipaikan lisäksi Mikkolanniemen tarinapolku tarjoaa tarinatietoa muun muassa tervanpoltosta ja kivikautisesta asutuksesta.