Joutsenolaisia joulumuistoja

Joulutunnelmaan on mahdollista virittäytyä näiden Pertti Vuoren kokoamien joutsenolaisia jouluperinteitä kuvailevien kertomusten avulla. Elsa Kutila on kerännyt nämä muistelut vuonna 1930 Anna Kutilalta. Näin Anna kertoi joulunajasta Korvenkylässä 1900-luvun alussa:

”Joulua odotettiin silloinkin kiihkeästi. Sanottiin:
Antti avvaimet käes,
Tuomas tuoppi kainalos.

Antin päivänä aloitettiin kaljamaltaiden teko. Kynttilöiden teko oli iso työ. Ne tehtiin eläinten sulasta talista. Oli kunnia-asia, että jokaisella talolla oli kirjalaudalla valoa virsikirjaan antamassa oma kynttilänsä.

Tuomaan päivänä 21.12. kalja piti olla valmis maisteltavaksi. Sinä päivänä leivottiin myös toukoleipä, johon tehtiin avaimella ja ryyppylasilla koristeita. Sitä ei saanut syödä, vaan se vietiin pyhien jälkeen vilja-aittaan jyväsalvoon eli laariin. Keväällä ensimmäisenä kylvöpäivänä siitä tehtiin ”maitlämmitöstä”, eli keitettyä munamaitoa, jossa oli voita ja toukoleivän palasia. Sitten oli hyvä viljavuosi.

Aattona ei enää tehty työtä, vaan sanottiin:
Aatto juhlist korkein
iltapuol laskiaisest

Aamupäivällä koristeltiin tupa. Joulukuusta ei silloin vielä maatalossa tunnettu. Oljista tehtiin koristeita. Vanhaksi jouluksi, eli jouluaatoksi ja -päiväksi, levitettiin tuvan lattialle rukiinolkia, uudeksi jouluksi, eli uudeksi vuodeksi, ohranolkia ja loppiaiseksi kauranolkia.

Varhain aattoiltana käytiin joulusaunassa ja sitten leikittiin joululeikkejä. Miehillä oli omat leikkinsä, kuten ”väkikarttu” ja ”paistinsyönti”, ja lapset leikkivät omia leikkejään.

Joulupäivän aamuna talon emäntä meni ensimmäisenä toimenaan viemään lehmille leipää ja heiniä. Saattoi siinä olla muutakin herkkua. Isäntä kävi toivottamassa hevosille hyvää joulua ja antamassa ylimääräisen annoksen kauroja. Tämä tähtäsi eläinten hyvään menestykseen.

Kirkkoon lähdettiin joukolla. Pitempimatkalaiset ja hevosettomat olivat jo varhain liikkeellä, jotta ehkä saisivat ”nousta kannoille”. Menomatka oli sopuisaa, kun oli aamuvarhaisella lähdetty, mutta kirkonmenojen jälkeen aamu sarasti ja sitten oli jo kilpaa hevosmiesten kesken. Kenen hevonen pääsi useimmasta edelle, niin se oli sitten juhlinnan arvoinen asia. Se hevonen toi ensimmäisenä joulun kotiin.

Siinäkin oli taikaa, että reki piti olla täynnä väkeä, koska silloin oli rekikeli ja voitiin osoittaa lähimmäisenrakkautta tällä tavalla. Joulupäivänä oltiin koko päivä kotosalla. Lapsetkaan eivät saaneet mennä kylään.

Aattona katettu joulupöytä oli koko yön korjaamatta. Illalla oli syöty hyvin ja jos heräsi yöllä, niin voi käydä syömässä, ”joulun saap syyvä vaik yöl”.

Tapaninpäivänä oli lupa päästää jo ilo irti. Tahvananajelijat olivat jo hyvin varhain liikkeellä. Miehet saattoivat lähteä ajoon jo neljän-viiden aikaan aamulla. Ajettiin talon pihaan ja kolisteltiin tupaan.
– Onks Tahvana kotona vai säretääks uuni?

Jos Tahvana oli kotona, ohjattiin vieraat saunaan. Viisas isäntä oli jo yöllä pannut saunan lämpiämään ja näin voitiin ajelijat ohjata saunaan perheväkeä häiritsemättä. Emäntä kantoi sitten tarjoukset saunan kotaan ja näin tahvanat lähtivät seuraavaan taloon ja talonväkikin sai kylpeä.”


Toivotamme Tarinaikkunan lukijoille hyvää ja rauhallista joulunaikaa!

Tarinoita Konnunsuolta

Lappeenrannan Joutsenon Konnunsuo, joka on aikanaan ollut Etelä-Suomen laajin suo, on antanut joutsenolaisille aiheita monenlaisiin tarinoihin.

Aiemmin Tarinaikkunassa on Konnunsuohon liittyen kerrottu siitä, kuinka jättiläinen Joutsenon yli vaeltaessaan jätti jälkensä maastoon. Samoin Konnunsuon synnystä kerrotaan jättiläiseen liittyvää vanhaa tarinaa. Tarinan mukaan Konnunsuon tienoin on muinoin vaikuttanut Hittolainen, jota sanotaan myös jättiläiseksi. Konnunsuo syntyi, kun Hittolaisen tyttöjen piti mennä järven yli. He kantoivat helmoissaan sammalia ja pudottivat niitä askeliinsa, että pääsivät järven yli. Näin syntyi Konnunsuo.



Hulkonmäki on Konnunsuon länsipäässä. Ennen vanhaan siellä asusteli Hulkonmäen susi. Suon itäpäässä jolkotteli Hittolaisen susi. Ihmiset kuuntelivat peloissaan, kun ”Hulkomäe sus” ulvoi ja sitten ”Hittolaisen sus” vastasi vielä karmeammalla ulvonnalla. Ihmiset sanoivat ulvomisten tietävän pahaa. Läykän Juonas, joka asusteli metsänvartijan vankilan paikalla, iski kuutamoöinä raipoilla salvameen, niin sitä sudet pelkäsivät.

Konnunsuolla sijaitsee myös Höytiönlampi, jossa kummittelee. Kaksi miestä oli mennyt syksyllä myöhään lammen rannalle. Äkkiä oli kuulunut kova huuto:
– Viskaappas, viskaappas!
Aukealla suolla ei näkynyt ketään. Ääni tuntui tulevan joka puolelta. Kohta kuului uudestaan:
– Viskaappas, viskaappas!
Ukot tuumivat, että mitä sille viskaisi. Siinä sattui olemaan kivi nuotion pohjalla. Toinen ukoista otti sen ja viskasi menemään kierää jäätä pitkin lammen toiselle rannalle.
Kivi tulikin saman tien kovaa vauhtia takaisin ja kuului entistä kovempi huuto:
– VISKAA PAREMMI!
Silloin ukot säikähtivät ja lähtivät juoksemaan hokien ”hittolaine, hittolaine!”

Eräs vanha tarina puolestaan kertoo, että 1800-luvun lopulla oli yhdestä suosaaresta Konnunsuolla löytynyt pitkävartinen saapas, jonka sisällä oli sääriluu. Saapas oli vanhan mallinen sotilaan saapas. Konnunsuon saaret tarjosivat varmaan erinomaisen piilopaikan Ison vihan ja Pikku vihan aikoina ja on muisteluja, että sinne paettiin venäläisiä. Onko saappaan omistaja ollut sotilaskarkuri vai mahdollisesti vainolainen, joka on suohon sortunut tai sorrettu? Kukapa tietää. Pedothan ovat voineet kuljettaa saappaan kauempaakin löytöpaikalle.



Uudempia tarinoita on Konnunsuolta kerätty äskettäin lakkautettuun vankilaan liittyen. Näistä esimerkkeinä radiodokumentissa kerättiin konnunsuolaisten kertomuksia ja opinnäytetyönä toteutettu ”Hikeä ja kyyneleitä” -dokumenttifilmi kuvaili vankilan loppuvaiheita. ”Olen likaisessa mapissa” -dokumentti puolestaan kertoi Konnunsuon vankien elämästä vuonna 1970.



Tarinoiden lähde:Joutsenon kotiseutuneuvos Pertti Vuori

Tyrmin suku Joutsenossa

Etelä-Saimaassa ilmestyi torstaina 1.12.2011 Heli Rautasen kirjoittama juttu Maaseudun merkkipaalut -hankkeeseen liittyen. Juttua varten oli haastateltu myös erästä tarinoitsijaa, suku- ja paikallishistorian harrastajaa Jorma Tyrmiä. Tyrmin suvun vaiheet Joutsenossa ulottuvat aina 1500-luvulle asti.



Lehtijutussa Jorma Tyrmi kertoo esimerkiksi tarinoita liittyen sekä hänen omaansa että isänsä ja setänsä lapsuuteen.

”Jorma Tyrmi on tallentanut isänsä Laurin ja setänsä Eeron tarinoita heidän lapsuudestaan 1930-luvulla Joutsenossa Karsturannassa.

Pieniä poikia ihmetytti kotipaikan vastakkaiselta rannalta Kolarinlahden takaa Kaskimaan talosta kantautunut uutinen. Talon isännällä Eemeli Kaskimaalla oli apina. Koko kylänväki tuli sankoin joukoin ihmettelemään Kaskimaalla olevaa apinaa. Apina oli laitettu katiskaan. Jorma Tyrmi uskoo, että apina olikin marakatti, joka oli ehkä karannut Honkalahdessa käydessään sirkuksesta tai tivolista.

– Todennäköisesti karkuri palautettiin omistajalleen ihmettelyjen jälkeen.

Omasta lapsuudestaan Jorma Tyrmi kertoo joulun aikaan läheisesti liittyvän tarinan. Jorman veli Esa piti eläimistä ja kävi lähes päivittäin Tapiolan emäntäkoululla lehmiä ja sikoja katsomassa. Eräänä päivänä Esa toi tullessaan pienen vaivaisen porsaan, joka olisi joutunut lopetettavaksi. Porsaalle tehtiin pihalle oma karsina.

Lähellä joulua poikien tullessa koulusta oli talon takana oleva lahtipenkki karvoja täynnä, eikä sikaa näkynyt missään.

– On varmasti ollut kova paikka veljelle, kun lemmikkipossusta oli vain karvat jäljellä. Sitä en muista, söikö veli sinä jouluna kinkkua.”

Joutsenon hiidet

Joutsenon nykyistä kirkkoa on edeltänyt kaksi aiempaa kirkkorakennusta. Näistä ensimmäinen purettiin huonon kuntonsa takia vuonna 1760.

Ensimmäisen kirkon rakentamishistoriaa ei tunneta. Vanha joutsenolainen tarina kuitenkin kertoo, että hirsiä alettiin vedättää kirkon rakentamiseksi Hiidenmäelle, joka Honkalahden ja Punnanlahden välissä kohoaa huomattavasti ympäristöään korkeammalle. Kirkon rakentaminen ei kuitenkaan ollut mäen haltijoiden, jättiläisten mieleen. Minkä rakentajat saivat päivällä pystytetyksi, sen hiidet yöllä purkivat. Lopulta kyllästyttiin ja kuljetettiin hirret Kesolan kylässä sijaitsevan harjun reunalle, joka myöhemmin sai nimekseen Kapakkamäki siellä olevan krouvin mukaan. Nyt rakennustyöt alkoivat sujua hyvin. Mainitaan myös, että nämä hiidet olisivatkin olleet Pätilän kylän miehiä, jotka halusivat kirkon kyläänsä lähemmäksi ja päivisin levittivät juttua hiisistä.

Joutsenon nykyinen kirkkorakennus ja kirkon sivussa oleva aiemmista paikalla olleista kirkoista kertova teksti.

Jättiläisillä on muutenkin vahvoja näyttöjä käynnistään Joutsenossa. Toinen tarina kertoo jättiläisten kulkeneen Joutsenon läpi ja jättäneen askeltensa jäljet maastoon. Se oli tullut nykyiseltä Nuijamaalta päin. Ensimmäisen askeleen jälkeen syntyi Konnunsuolla Höytiön lampi eli Konnun Meri, toinen ulottui Haukkavuoren viereen Vesikkolan salolla ja syntyivät Haukksasuon lammet, sitten olikin jo Kiukkaanlammen vuoro. Sen jälkeen Lapinsuon Mustalampi ja varpaansa kulkija iski Jänhiälässä kiveen, jolloin syntyi Rakokivi ja viimeinen askel painaitui Korvenkylässä Repokiven lähelle, jonka jättiläinen jätti muistoksi käynnistään Joutsenossa.

Lähde: Pertti Vuori: Tullentallojain tarinoita (1979)