Joutsenolaisia joulumuistoja

Joulutunnelmaan on mahdollista virittäytyä näiden Pertti Vuoren kokoamien joutsenolaisia jouluperinteitä kuvailevien kertomusten avulla. Elsa Kutila on kerännyt nämä muistelut vuonna 1930 Anna Kutilalta. Näin Anna kertoi joulunajasta Korvenkylässä 1900-luvun alussa:

”Joulua odotettiin silloinkin kiihkeästi. Sanottiin:
Antti avvaimet käes,
Tuomas tuoppi kainalos.

Antin päivänä aloitettiin kaljamaltaiden teko. Kynttilöiden teko oli iso työ. Ne tehtiin eläinten sulasta talista. Oli kunnia-asia, että jokaisella talolla oli kirjalaudalla valoa virsikirjaan antamassa oma kynttilänsä.

Tuomaan päivänä 21.12. kalja piti olla valmis maisteltavaksi. Sinä päivänä leivottiin myös toukoleipä, johon tehtiin avaimella ja ryyppylasilla koristeita. Sitä ei saanut syödä, vaan se vietiin pyhien jälkeen vilja-aittaan jyväsalvoon eli laariin. Keväällä ensimmäisenä kylvöpäivänä siitä tehtiin ”maitlämmitöstä”, eli keitettyä munamaitoa, jossa oli voita ja toukoleivän palasia. Sitten oli hyvä viljavuosi.

Aattona ei enää tehty työtä, vaan sanottiin:
Aatto juhlist korkein
iltapuol laskiaisest

Aamupäivällä koristeltiin tupa. Joulukuusta ei silloin vielä maatalossa tunnettu. Oljista tehtiin koristeita. Vanhaksi jouluksi, eli jouluaatoksi ja -päiväksi, levitettiin tuvan lattialle rukiinolkia, uudeksi jouluksi, eli uudeksi vuodeksi, ohranolkia ja loppiaiseksi kauranolkia.

Varhain aattoiltana käytiin joulusaunassa ja sitten leikittiin joululeikkejä. Miehillä oli omat leikkinsä, kuten ”väkikarttu” ja ”paistinsyönti”, ja lapset leikkivät omia leikkejään.

Joulupäivän aamuna talon emäntä meni ensimmäisenä toimenaan viemään lehmille leipää ja heiniä. Saattoi siinä olla muutakin herkkua. Isäntä kävi toivottamassa hevosille hyvää joulua ja antamassa ylimääräisen annoksen kauroja. Tämä tähtäsi eläinten hyvään menestykseen.

Kirkkoon lähdettiin joukolla. Pitempimatkalaiset ja hevosettomat olivat jo varhain liikkeellä, jotta ehkä saisivat ”nousta kannoille”. Menomatka oli sopuisaa, kun oli aamuvarhaisella lähdetty, mutta kirkonmenojen jälkeen aamu sarasti ja sitten oli jo kilpaa hevosmiesten kesken. Kenen hevonen pääsi useimmasta edelle, niin se oli sitten juhlinnan arvoinen asia. Se hevonen toi ensimmäisenä joulun kotiin.

Siinäkin oli taikaa, että reki piti olla täynnä väkeä, koska silloin oli rekikeli ja voitiin osoittaa lähimmäisenrakkautta tällä tavalla. Joulupäivänä oltiin koko päivä kotosalla. Lapsetkaan eivät saaneet mennä kylään.

Aattona katettu joulupöytä oli koko yön korjaamatta. Illalla oli syöty hyvin ja jos heräsi yöllä, niin voi käydä syömässä, ”joulun saap syyvä vaik yöl”.

Tapaninpäivänä oli lupa päästää jo ilo irti. Tahvananajelijat olivat jo hyvin varhain liikkeellä. Miehet saattoivat lähteä ajoon jo neljän-viiden aikaan aamulla. Ajettiin talon pihaan ja kolisteltiin tupaan.
– Onks Tahvana kotona vai säretääks uuni?

Jos Tahvana oli kotona, ohjattiin vieraat saunaan. Viisas isäntä oli jo yöllä pannut saunan lämpiämään ja näin voitiin ajelijat ohjata saunaan perheväkeä häiritsemättä. Emäntä kantoi sitten tarjoukset saunan kotaan ja näin tahvanat lähtivät seuraavaan taloon ja talonväkikin sai kylpeä.”


Toivotamme Tarinaikkunan lukijoille hyvää ja rauhallista joulunaikaa!