Vesitorni ja Simolan pommitukset

Lappeenrannan Simolassa Vainikkalan radan varrella sijaitsee vesitorni, joka muistuttaa sotien aikaisista pommituksista. Simolan juna-asemalta on sodan jälkeen purettu pommituksissa säilyneet asemarakennus ja varastomakasiini, mutta aseman vaurioitunut vesitorni on säästynyt purkamiselta.

Vesitornin seinään on kirjoitettu laatta, jossa lukee: ”Nämä seudut olivat talvisodan 1939–1940 ja jatkosodan 1941–1944 ilmapommituksen kohteina. Kuolonuhreja oli noin 200. Ankarimmat pommitukset olivat 19.–20.6.1944. Menehtyneiden joukossa oli paikkakuntalaisia, siirtolaisia, työvelvollisia, lottia, sotilaita ja sotavankeja.” Laatan teksti päättyy lainaukseen Yrjö Jylhältä: ”Niin vähän itse mahdoit, sua johti sodan julmat lait.”



Vesitornin ratapihan ja asemanpuoleisilla sivuilla näkyvät pommien sirpaleiden jättämät jäljet. Museona toimivan tornin alakerrassa on pienimuotoinen näyttely, jossa on esillä Simolan alueen pommituksiin liittyvää esineistöä sekä kuvamateriaalia.



Simolan pommitukset liittyivät Neuvostoliiton Karjalan kannaksella 10.6.1944 aloittamaan suurhyökkäykseen ja sen Viipurin valtauksen aikaisiin tapahtumiin 19.–20.6. Kaupungin valtausta nopeuttaakseen venäläiset pyrkivät estämään suomalaisvahvistuksien saapumisen alueelle muun muassa häiritsemällä rautatieliikennettä sotatoimialueella ja suomalaisten lähiselustassa. Riittävän tehokas häirintä oli mahdollista toteuttaa ainoastaan ilmapommituksin, sillä muilla keinoin rataverkolle ei olisi pystytty aiheuttamaan riittävän suuria ja vaikeasti korjattavia vahinkoja. Suomalaisten kannalta nimenomaan Simolan asemalla oli suuri merkitys Viipurin ja koko Kannaksen puolustukselle, sillä suorin tie alueelle Etelä-Suomesta tuotaville vahvistuksille kulki Simolan kautta.

Menehtyneitä Simolassa 19.–20.6.1944 aikana oli eri arvioista riippuen 137–160 ja haavoittuneita 150–200. Kuolleiden joukossa oli asemalla tai niiden välittömässä läheisyydessä työskennelleitä tai läpikulkumatkalla olleita sotilaita, työvelvollisia, lottia, venäläisiä sotavankeja, rautatiehenkilökuntaa ja siviilejä, joko evakkoja tai paikkakuntalaisia.



Kaikkiaan Simolan pommitusten ja niiden aiheuttamien tuhojen sekä epäonnistuneen torjunnan katsotaan olleen usean tekijän summa. Näitä tekijöitä olivat evakuoitavan väestön kertyminen ratapihoille, suojattavaan alueeseen nähden alimitoitettu ilmatorjunta, ilmavoimien vähäinen kalustomäärä, ilmavalvontaviestien kulussa esiintyneet viiveet sekä yleisessä tiedonkulussa ja tiedottamisessa esiintyneet puutteet. Simolan pommitukset olivat seurauksiltaan eräitä jatkosodan ajan uhrimäärältään tuhoisimmiksi muodostuneista pommituksia, jonka seuraukset saivat evakkojen lisäksi kantaa alueen ratapihoilla ja niiden ympäristössä työskennelleet henkilöt.


Lähde: Heikki Kauranne ja Jukka Vesen: Simolan pommitukset 19.-20.6.1944