1860–1870-luvuilla oli Taalikkalassa susia ja karhuja aika paljon. Palaneenranteensuon tienoille vietiin lehmiä päiväksi heiniä syömään ja paimenina toimivat pojat suunnilleen 10-vuotiaasta ylöspäin. Lapsille oli annettu neuvo, että jos tulee susia lehmien luokse, niin huutakaa kovaa ja juoskaa rinkiä. Jos taasen tulee karhu, niin silloin olette ihan hiljaa ja paikallaan. Kerran lapset sitten näkivät karhun ja kiipesivät kiireesti suon alapäässä olevien 2 suuren kiven päälle ja olivat hiljaa, kuten neuvottu oli. Karhu tuli lehmien luokse, nousi kellokkaan lehmän viereen seisomaan ja rupesi lyömään käpälällään sitä kelloa ja kuunteli pää kallellaan. Löi kelloa ja kuunteli. Lehmä seisoi niin paikallaan, että edes häntä ei heilunut. Jäkitti karhun edessä. Karhu soitti kelloa pitkän aikaa eikä välittänyt toisista eläimistä mitään. Viimein se sitten lähti pois ja lehmät olivat vielä senkin jälkeen pitkän aikaa ihan paikallaan.
Suo sijaitsee Lappeenrannassa suunnilleen Taalikkalan ja Haapajärven puolivälissä, nykyisen metsästysmajan lähellä, Vainikkalantien vasemmalla puolella, tiestä noin puoli kilometriä.
Kertoja on kuullut tarinan lapsena. Hän totesi, että kului noin 150 vuotta ja nyt ovat karhut palanneet maisemiin: niitä nähty lähivuosina usein!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti