Matti Päivinen rakensi polun eläkkeelle jäämisensä jälkeen vuonna 1996. Polku lähtee liikkeelle Päivisten pihalta, jossa sijaitseva kota on retkeilijöiden käytettävissä.
Rakkaudella aluetta kohtaan rakennettu reitti tarjoaa kulkijalle monenlaisia elämyksiä ja tilaisuuksia käyttää mielikuvitusta. Polun varrella voi nähdä esimerkiksi karhunpesän, ketunkolon, jääkauden merkkejä, kalasääsken pesän, sodan aikaisen metsäkaartilaisten kätköpaikan, jälkiä vanhoista metsäpaloista ja tietoa menneistä elinkeinoista. Hukkavuori näkymineen ja kallioineen on jo itsessään nähtävyys. Hukkavuorella voi valita 5, 8 tai 10 kilometrin pituisten polkujen väliltä. Reitti on luokiteltu vaativaksi Hukkavuorelle nousun vuoksi.
Eräs mielenkiintoinen kohde polun varrella on muurahaisten munituslaani. Muurahaisten munitus oli 1950-luvun tärkeä elinkeino Suomessa, erityisesti Karjalassa. Muurahaisten munat olivat arvokasta vientitavaraa. Munia käytettiin muun muassa valkuaisjauheen valmistukseen ja Saksan lääketeollisuuden tarpeisiin.
Sulo Siitonen kuvaa muurahaisten munitusta Ruokolahden kotiseutulukemistossa näin:
”Metsäisillä alueilla, kuten Ruokolahdella, oli runsas muurahaiskanta ja yhdyskunnat suuria. Oli muurahaiskekoja jotka olivat monen metrin laajuisia. Yhdestä sellaisesta pesästä saattoi saada runsaan määrän tuota kallista vientitavaraa.
Munitus alkoi juhannusviikolla. Yöllä lapioitiin muurahaiskeon pohjaosasto munat seulomalla säkkiin. Seula erotti siinä vaiheessa jo suurimmat roskat. Muurahaiset suorittivat lopullisen lajittelutyön seuraavana päivänä tarkoitusta varten rakennetulla ja varatulla alueella. Se saattoi olla puhtaaksi lakaistu laakea kallionpinta, metsään levitetty kangas tai sitä varten rakennettu alue eli laani.
Aamupäivällä levitettiin säkkien sisältö laanille ja muurahaiset aloittivat lajittelutyön kantamalla munat alueelle asetettujen sananjalkaviuhkojen alle. Työtä oli jatkuvasti valvottava, sillä muurahaiset saattoivat munien vähentyessä aloittaa roskien kuljetuksen. Helteisinä päivinä saattoi sattua, että muurahaiset tekivät kuljetuslakon. Sen sai keskeytettyä, kun laanille pirskotti muutaman pisaran vettä. Muurahaiset luulivat sateen alkaneen ja ryhtyivät kiireellä töihin.”
Hukkavuoren polun laanipaikka on rajattu tervalla, sillä tervan yli muurahaiset eivät päässet laanin ulkopuolelle. Nykyisin munitusta opetetaan erilaisilla metsäopistojen kursseilla ja sitä saa harjoittaa vain maanomistajan luvalla.
Äitini 1023, puhui kuinka heillä kerättiin muurahaisen munia 1020-30 luvuilla. Ei hän koskaan tiennyt miksi niitä munia kerättiin ja minne ne menivät. koska hänen isänsä vei niitä polkupyörällä jonnekkin. Mutta munien keruu kävi suurinpiirtein kuin kertomuksessasi. Äiti ja hänen isänsä tekivät kalliolle viileän paikan laittamalla sinne kostutettuja havula puhtaan kivikallion päälle. Sitten he lapioivat läheisen muurahaispesän pitkin kalliota, lähelle ja ympäri turvapaikkaa. Muurahaiset ressukat luulivat vievänsä munansa turvaan kun ne itse lajittelivat ja pitivät keräyksestä huolen. Veivät munat havujen alle, ei muuta kuin lakaista ne talteen! Ei tervoja, Ei muuta kuin paikka muurahaisille johon ne yrittävät pelastaa jälkeläisensä.
VastaaPoistaMihin näitä munia on käytetty? Olen saanut vastauksen että proteiinijauheeksi, mutta karjalle vai ihmisille. Lääketeollisuuteen myös, mutta mihin tarkoitukseen?
Olisi kiva tietää tulos äitini kertomasta! Mihin ne muurahaisenmunat todella menivät ja mihin tarkoitukseen?
Hei,
VastaaPoistaKiitos viestistäsi!
Kuten tekstistä käy ilmi, niin Ruokolahden kotiseutulukemiston mukaan: "Muurahaisten munat olivat arvokasta vientitavaraa. Munia käytettiin muun muassa valkuaisjauheen valmistukseen ja Saksan lääketeollisuuden tarpeisiin." Tarkemmin en itse osaa mihin tarkoitukseen munia lääketeollisuus käytti. Hukkavuoren polkua esitellyt Matti Päivinen kertoi myös, että munia myytiin mm. lemmikkilintujen ruoaksi.