Luumäellä Kotkaniemessä sijaitsee presidentti P. E. Svinhufvudin kotitila. Ajalta ennen presidenttiyttä on olemassa tarina liittyen Svinhufvudin automatkaan, jonka lopullinen määränpää oli Siperia. Svinhufvud karkotettiin Siperiaan marraskuussa 1914 hänen kieltäydyttyään noudattamasta venäläisen prokuraattori K. Kasanskin määräyksiä, joita Svinhufvud piti laittomina.
Vuonna 1937 Viipurin poliisilaitoksen entinen autonkuljettaja muisteli Suomen kuvalehden haastattelussa karkotusmatkan alkua seuraavasti:
”Sain lyhyen puhelinmääräyksen: Poliisilaitoksen auton oltava ’kamarin’ edessä kello yhdeksän aamulla. Ja mikäpäs, siellähän se oli määräaikana Viipurin poliisilaitoksen vastahankittu Benz-auto.
Vaunuun nousivat silloinen Viipurin kaupungin poliisimestarin apulaiskapteeni Grigorjeff, etsiväkomissaari Heinjärvi ja kaksi etsivää. Sain määräyksen ajaa Lappeenrantaan, jonne saavuimme ennen puoltapäivää. Sen ajan virkamiehillä näytti olevan tapana, kun oli vain tilaisuutta, poiketa puolimatkan krouvissa. Ja niinpä täälläkin poikkesimme Seurahuoneelle.
Poiketessa Lappeenrannan poliisilaitoksella, josta poliisimestari nousi vaunuun, sain määräyksen ajaa Luumäelle kunnantalolle. Autonkuljettaja tekee aina työtä käskettynä, mutta ihmettelin vähän, että mitähän ne nyt oikein rillaa. Ei nimittäin ollut vähäisintäkään tietoa, millä asialla liikuttiin ja että kysymyksessä oli silloinen Luumäen kihlakunnantuomari Svinhufvud.
Ja siinähän se sitten olikin kunnantalo, jonne Luumäellä oli määrä ajaa. Pihalla oli nimismies ja joitakuita poliiseja. Pysäytettyäni auton menivät kaikki sisään, niin että pihalle jäi vain joitakuita miehiä, jotka kertoivat kunnantalolla olevan juuri käräjät. Puolen tunnin odottelun jälkeen tulivatkin ajettavani ja heidän mukanaan suurikokoinen pitkäviiksinen herrasmies, joka puhui ruotsia. En tiennyt, kuka hän oli. Sain vain määräyksen ajaa eräälle hoville.”
Autonkuljettajan mainitsema hovi on todennäköisesti Kotkaniemen tila. Hovipysähdyksen jälkeen matka kohti Viipuria alkoi, ja autonkuljettaja kuvasi loppumatkaa näin:
”Herrat eivät montakaan sanaa vaihtaneet matkalla, olivatpahan vain kukin mietteissään. Kun sitten siinä puolen yön seudussa ajoin kaupunkiin, sain yhtäkkiä määräyksen: lääninvankilaan. Eikä siinä kauan enää kulunutkaan, kun auto seisoi vankilan portilla. Etsiväkomisario painoi nappia portinpielessä, sivuovi aukeni ja sinne vankilan sisälle hävisi se komea, pitkäviiksinen, ruotsia puhuva herra laukkuineen ja raskaine turkkeineen. Kättään heilautti vain astrakanihattunsa reunaa kohti hyvästiksi minulle – autonkuljettajalle.
Seuraavana aamuna silmäiltyäni lehtiä minulle vasta selvisi, että lääninvankilaan ajettu herra oli kihlakunnantuomari Pehr Edvin Svinhufvud ja kova itsenäisyysmies. Muutamia päiviä myöhemmin, ajoin toisen ja viimeisen kerran Svinhufvudia lääninvankilasta asemalle. Ja silloin oli jo toista. Koko Viipuri oli jalkeilla ja tuhannet ihmiset parveilivat asemalla. Kihlakunnantuomari P.E. Svinhufvud aloitti silloin Siperian matkansa – tullakseen sieltä kerran takaisin kansansa johtoon ja ollakseen nyt kansansa syvästi ihailema ja kunnioittama Ukko Pekka.”
Lähde: Pertti Kolari ja Juha Varis: Höyryautosta puukaasuun – Viipurin läänin autoja ja autoilijoita
Lue lisää tarinoita Tarinoita Etelä-Karjalasta -kirjasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti