Savitaipaleen kirkonkylän Hulkonkankaan hautausmaalta lounaaseen kulkeva saapuu jyrkän harjun partaalle. Syvässä kurussa on Mustalampi. Kaksi vuosisataa sitten se oli samanlainen kuin muutkin lammet, kylmä ja kirkasvetinen. Kustaan sodan jälkeen lampi alkoi muuttua. Vuosi vuodelta mustemmaksi muuttunut vesi pelotti sekä lapsia että aikuisia. Kenenkään mieleen ei pälkähtänyt mennä lampeen uimaan.
Yli kaksi sataa vuotta sitten käytiin Savitaipaleella ankara taistelu ruotsalaisten ja venäläisten välillä. Ruotsalaisten tarkoituksena oli yllätyshyökkäyksellä lyödä venäläiset, mutta suunnitelma epäonnistui.
Hurjapäisyydestään tunnettu venäläinen luutnantti Tolstoi riehui taisteluissa itse joukkonsa kärjessä. Taistelun jälkeisenä iltana Tolstoin osasto mainittiinkin erityisellä kiitoksella. Katarinanrsiti ja kapteenin arvo olivat tulossa.
Tolstoi vetäytyi illan juhlista vähin äänin, kävi ennen iltasoittoa kiittämässä semjonovilaisiaan ja käski sotilaspalvelijoidensa satuloimaan ratsunsa. Hänellä oli tapana kiertää illoin Mustalampi, jonka rantojen ourut ja liki pystysuorat olivat oivallista ratsastusmaastoa. Tolstoi oli ylpeä valkoisesta orlovilaisesta ratsustaan, joka ymmärsi puhetta paremmin kuin tyhmä kasakka.
Grigori Tolstoi ei palannut koskaan majapaikkaansa Ala-Pölläsen kamariin. Mies ja hevonen katosivat jäljettömiin tuona yönä.
Muutaman päivän kuluttua asia alkoi selvitä. Liistekatiskaansa kokeilemaan mennyt talonpoika toi leiriin hatun, joka oli kellunut hetteikössä jyrkän rinteen alapuolella. Pohjaton lampi oli nielaissut saaliinsa. Mitä lammella tapahtui, sitä ei kukaan tiedä eikä kukaan koskaan nähnyt.
Luutnantti Tolstoin hattu ja hänen matka-arkkunsa lähetettiin suruviestin kera Kiovaan. Rykmentin pappi isä Teodor kävi lammen rannalla lukemassa litaniansa ja erityisen rukouksen hukkuneiden ylösnousemuksesta.
Siitä alkaen Mustalammen vesi alkoi tummua ja sen rantaluhtiin kasvaa outoja kukkia. Seuraavina vuosina lampi sai myös nimensä Mustalampi, sillä aiemmin sitä oli sanottu Hulkonlammeksi.
Vaikka luutnantti Tolstoin hukkumista kukaan ei nähnyt, monet ovat tavanneet hänet myöhemmin. Venäläisen univormuun pukeutuneen miehen on usein nähty seisoskelevan harjulla mietteissään. Jos häntä yrittää lähestyä, hän katoaa usvaan. Useimmat ovat nähneet hänet keskiyöllä täyden kuun aikaan. Sanotaan, että luutnantti ei katso kohti eikä kuule mitään, liikkui vain mietteissään, kunnes katoaa näkyvistä. Lammelle vievän polun varresta on myöhemmin myös löytynyt venäläinen pistooli.
Lähde:Pertti Jurvanen, Markku Paakkinen ja Hugo Savolainen (toim.): Isien taival – Savitaipale 1639–1989
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti