Lemi on kuuluisa perinneruuistaan, kuten Lemin särästä ja lemiläisestä perunasta. Säräpirtin sivuilta voi tutustua lisää särään ja sen tarinaan. Lemin perunan tarinasta puolestaan kerrotaan Anu Talkan, Mikko Europaeuksen, Mirja Heinisen ja Minna Kähtävä-Marttisen "Pitäjä ison kiven takana - Lemin historia" teoksessa seuraavaa.
Perunanviljelyksellä oli Lemillä vankka asema 1800-luvun loppupuolella. Nimikkoperuna, Lemin punanen, tuotiin perimätiedon mukaan Ballkanilta 1870-luvun lopulla, kun Suomen kaarti palasi kotiin Venäjän ja Turkin käymästä sodasta. Lemiläissotilaita oli tarinan mukaan kolme. Lemille repuissa tuodut perunat olivat punertavia ja syväsilmäisiä potaatteja, joita alettiin kutsua Lemin punasiksi. Lajike kotiutui nopeasti lemiläisiin, perunanviljelylle otollisiin olosuhteisiin.
Lemin perunamaine vankistui 1900-luvun alkupuolella, kun perunaa vietiin myyntiin Viipuriin ja Lappeenrantaan. Varsinkin uusilla perunoilla oli erinomaiset markkinat, ja jotkut lemikäistilat alkoivat erikoistua perunanviljelyyn. Kerrotaanpa Antti Sinkon hankkineen Lemin ensimmäisen kuorma-auton 1930-luvun alussa nimenomaan perunoiden Viipuriin kuljettamista varten. Lemiläisillä oli Viipurissa vuokralla oma majapaikka, johon perunanmyyjät asettuivat varhaisperunan sesongin alettua. Lisää myytäviä kuljetettiin kotipitäjästä sitä mukaan, kun edelliset myytiin.
Tatu Kouvo kertoi Viipurin 1930-luvun perunakaupasta runon säkein:
Lemin maass' ei rikkautta, kultaa.
Eikä myöskään pellois' mustaa multaa.
Mutt' peruna siell' kasvaa verraton,
se aivan kuuluisa jo on.
Sanotaan, jos Eeva ois sen tuntenut,
sen Aatamill' ois varmaan tunkenut.
Sill' tahdottaan vaan sitä painostaa,
ett' omenaan sit' voisi mainostaa.
En vertaa viell' oo muualt' tavannut,
kun perunoill' oon suuni avannut.
Se paremmalt' viell' maistunevi varmaan,
kun on kasvi synnyinseudun armaan.
Mutt' vieraatkin niil tunnustuksen antaa,
kun niitä heille syötäväksi kantaa.
Ja kauppiaatkin hihkuu: "Lemiläisii!".
Sill' usein muiluttavat kansalaisii.
Lue lisää tarinoita Tarinoita Etelä-Karjalasta -kirjasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti