Kirjoitin muutamia kuukausia sitten ajatuksen mobiileista
tarinoista ja siitä kuinka maastossa liikkuja voisi löytää tarinan, ellei siitä
tehdä perinteistä opastaulua. Painettua tarinaopasta voi aina kantaa
taskussaan, mutta kieltämättä se on vähän hankalaa.
Yksinkertaisin mahdollisuus
on QR-koodi (Quick Response), jollaisia käytetään ympäri maailmaa. Suomessakin
koodeja on matkailukäytössä esimerkiksi Hämeenlinnan virtuaalipolulla tai Kangasalan
näkötorneissa. QR-koodi on kaksiulotteinen viivakoodi, jonka voi lukea
mobiililaitteeseen ladattavalla sovelluksella ja uusimmissa laitteissa
tällainen sovellus taitaa jo olla valmiina. Koodien käyttö yleistyy
älylaitteiden yleistymisen myötä.
QR-koodin tekeminen on todella helppoa. Jos koodeja voi tulostaa
itse, yksinkertaisinta on tehdä ne itse esimerkiksi englanninkielisen QRhacker-applikaation tai
suomenkielisen qr-generaattorin avulla.
On myös mahdollista käyttää kaupallista palveluntarjoajaa (esim. http://www.infosticker.fi/), jolloin
koodit tulostetaan vaikkapa tarroiksi. Kaupallisesta palveluntarjoajasta on
myös se hyöty, että koodin käyttöä voi seurata hallintopalvelun avulla. Kooditarra
laitetaan sopivaan paikkaan ja asiasta kiinnostunut voi sitten ladata tarinan
omaan laitteeseensa ja lukea sen paikanpäällä.
Vaikka Etelä-Karjalan
tarinaopasta onkin mukavinta selailla sisätiloissa joko omassa kodissa tai
vuokramökin lämmössä, nyt Etelä-Karjalassakin kulkija voi löytää muutamia
tarinoita koodien kautta muodossa. QR-koodilaatat on kaiverrettu Lappeenrannan
teknillisen yliopiston lasertyöstölaboratoriossa rosterilaatalle, joka on
säänkestävä materiaali. Laatoista yksi on Taipalsaarella (kunnantalon takana
olevalla rannalla), yksi Lemillä (museotuvan edustalla olevan maitolaiturin
seinässä) ja kaksi Lappeenrannassa (toinen Mälkiällä Saimaan kanavalla ja
toinen keskustan Pusupuiston kioskin seinässä). Kaikkiin tarinoihin on lisätty
englannin ja venäjänkielinen versio tarinasta.
Nyt seuraamme löytävätkö ihmiset laatat, jotka saattavat olla jopa
liian huomaamattomia.
